Featured Slider

Mitä joulusta jää, kun lahjat unohtuvat?

Lapsuuden jouluista muistan kuusen tuoksun, mummolan kuusenkävynmuotoiset joulukoristeet, ja jännityksen vatsanpohjassa.

Muistan vaarin leipoman punssikakun, tunnelman, jota kukaan ei viitsinyt pilata, ja rauhan, jota Sylvian joululaulu luovutti olohuoneeseen nuotti kerrallaan.

Muistan serkut, jotka tulivat aattoa vasten yökylään, ja kuinka kahden perheen joulusauna huurrutti peilin niin, että siihen pystyi piirrellä sormella tähtiä.

Tämän kaiken minä muistan, mutta en sitä, mitä sain lahjaksi. Paitsi sen yhden barbin, jonka saatuani kiljuin, että ”Tätä mä oon aina toivonut, enkä enää ikinä toivo mitään!”. Silloin isä purskahti nauruun.

Naurun muistan paremmin kuin lahjan.

Kun tänä vuonna valmistelen joulua, valmistelen omieni lapsuuden joulua. Siksi haluan keskittyä siihen, mitä jää, kun lahjat unohtuvat: Rauhaan, syliin ja rakkauteen, ja siihen että ihmisillä on hyvä tahto.

Ja siihen, että on aikaa piirrellä peiliin kylpytakissa, ja tehdä kaikkia niitä asioita, jotka pysyvät mielessä vielä, kun lahjat unohtuvat.

Kiitos, että valitsit toisin

Olisit voinut valita toisinkin. Aloittaa aamusi kahvilla ja kävelyllä, tehdä siistiä sisätyötä taustalla pelkkä paperin valkoinen kahina. Heittää takin hartioille huolettomasti aina lounasaikaan, ja syödä, mitä milloinkin mieli tekee, seurassa, jota kulloinkin kaipaat.

Mutta sinä valitsit toisin. Nyt aloitat päiväsi pimeällä. Ennen kuin ehdin tarttua päiväkodin ovenkahvaan, olet valmistellut rauhan, johon saan tuoda itseni ja lapseni kaikissa mielentiloissa. Ruokaillessasi nostelet pudonneita haarukoita, takin sijasta puet kurahousuja sarjassa, pyyhit poskilta äidinikävää.

Olisit voinut valita toisinkin. Silti joka päivä palautat syliini leikistä kylläisen lapsen. Hymyillen sanot ”ei se mitään” ja ”älä huolehdi”, vaikka joudut muistuttamaan samasta asiasta kolmatta kertaa. Pakkaat reppuun piirrustukset ja kiviaarteet. Kotona kuulen lastenhuoneesta haparoivaa laulua - sinä olet opettanut sen.

Olisit voinut valita toisinkin. Mutta valitsit lapseni, valitsit minut, ja valitsit vastuun, joka olisi kenelle tahansa raskas kantaa. Valintasi ansiosta minä voin päivisin hengittää syvään ja öisin nukkua rauhassa. Ja vaivannäkösi vuoksi jokainen pimeä ja kylmä talviaamu alkaa perheessämme paremmin.

Siksi, että sinä valitsit toisin.
Kiitos, että valitsit toisin.







Sekunnit ja tunnit - Hanna Kivisalo