Featured Slider

Avoin kirje marraskuulle

Hyvä marraskuu, olet nyt murjottanut niin kauan kuin olemme toisemme tunteneet. Olen toistuvasti kysellyt, mikä sinua painaa, tai voinko auttaa, mutta ei. Sinä se kyhjötät olohuoneen nurkassa naama väärin päin ja väität, ettei ole mikään! Kuvitteletko, marraskuu, että uskon sinua?

Hyvä marraskuu, oletko koskaan miettinyt, millainen vieras olet? Kevätkuukaudet tuovat elämän ja kesäkuukaudet auringon, alkusyksy ruskan, talvi lumen valon. Mutta sinä, sinä et tuo elämää, et lämpöä, et väriä, etkä valoa, vaan marssit tyhjin käsin elämän suurille nyyttikesteille, ja kuvittelet, että se on muille OK. Tiedoksi, marraskuu, että se ei tosiaan ole OK.

Hyvä marraskuu, katso nyt itseäsi! Etkö voisi piristyä? Katso keskikesää, jolloin juostaan ympäri juhannussalkoa ja tehdään kukkaseppeleitä. Tai joulua, jolloin silkohapsiset kiertävät kuusta silmät tuikkien ja perinnelauluja laulaen. Ja katso, mitä sinä tarjoat? Liikenneympyrän, josta ei löydä ulos, sillä kaikkialla on pelkkää harmaata ja sumua. Etkö todella pysty parempaan, marraskuu?

Hyvä marraskuu, etkö voisi kertoa, mitä olet vailla? Sanoisit sen ääneen! Ota mallia syksystä, joka avasi suunsa, ja sai lasten ja enkelten päivän sekä kaikki glitterit. Tai ole niin kuin kevät, joka oli ajoissa asialla, ja varasi pääsiäisen pyhät ja suklaamunat. Muistatko vielä, mitä jäi sinulle jäi siinä jaossa käteen? Tuomiosunnuntai! Tuomiosunnuntai jäi käteen. Niin käy, marraskuu, kun ei saa suutaan auki.

Hyvä marraskuu, ole kiltti ja lopeta tuo passiivis-aggressiivinen murjottaminen. Avaudu! Hiostavatko kurahousut, kiristävätkö kumisaappaat? Onko pikkuhousut huonosti, hävittikö posti lelukuvaston? Tule tänne, pieni marraskuu, niin voimme yhdessä mennä viltin alle juttelemaan mukavia. Kyllä me tämä vielä selvitetään. Älä mökötä.

Terveisin, 

Suomen kansa

Rakkautta voi vannoa kenelle tahansa, anteeksi pyydetään vain tärkeimmiltä

Rakas lapseni,

Anna anteeksi ne aamut, jolloin hoputin, huokailin ja heittelin ulkovaatteita eteisen lattialle. En ollut vihainen sinulle, vaan itselleni, ja sille, että olin menettänyt otteen päivästä ennen kuin se oli ehtinyt alkaa. Anna anteeksi, että pukiessa pitelin liian lujaa, ja että niin usein jouduin toivottamaan ”mukavaa päivää nyt kuitenkin".

Anna anteeksi myös ne päivät, jolloin en nostanut katsettani papereista, enkä katsonut silmiin sillä tavalla, että tuntisit olevasi olemassa. Anteeksi, että niin usein käänsin pääni kesken lauseen, ja että käyttäydyin ikään kuin merkitykselliset asiasi eivät ylittäisi uutiskynnystäni - vaikka kuulin innostuneen sydämen sykkeesi eteisestä asti.

Anna anteeksi kaikki ne illat, jolloin lähetin sinut huoneeseesi, vaikka näin kiukkusi takana olevan surun tai pelon, joka olisi ansainnut päästä syliin. Anna anteeksi lyhyet vastaukset pitkiin kysymyksiisi. Ja ne lukemattomat kerrat, jolloin vastasin sinulle niin kuin vastaisin ihmiselle, johon todellisuudessa olin turhautunut - anna anteeksi varsinkin ne.

Joka päivä kerron rakastavani sinua, mutta tänään haluan pyytää anteeksi. En siksi, että olisin erityisen surullinen, vaan siksi, että olen ymmärtänyt, miten paljon rakkautta anteeksipyyntö sisältää. Ja myönnettäköön - myös siksi, että yrittäessäni vältellä vanhempieni tekemiä virheitä, olen huomannut tehneeni osan niistä, sekä joukon ihan omia.

Rakkautta voi vannoa mille tahansa tai kenelle tahansa, mutta anteeksi pyydetään vain kaikkein tärkeimmiltä. Minulle sinä olet kaikkein tärkein, joten vielä kerran, silläkin uhalla, että vastaus on ”äiti mä kuulin jo” tai ”mitä on ruokana” - anna anteeksi.

- Äiti

Ps. Rakastan sinua ja ruokana on risottoa, mutta muista silti laittaa astiat tiskikoneeseen.