Featured Slider

Isä meidän

Kun koko maailma on polvillaan, ja hapuilee sanoja, sinulla on valmiit sanat. Siksi me suljemme silmämme askareidemme äärellä. Pudotamme tiskirätit, avaimet ja avoimet kysymykset, ja huokaisemme:

Isä meidän, joka olet siellä, minne me emme näe; mistä me emme mitään tiedä. Pyhitetty olkoon sinun nimesi, jolle me olemme niin paljon nauraneet, mutta vähän puhuneet.

Tulkoon sinun valtakuntasi. Tulkoon rauha, jonka olemme kadottaneet. Tapahtukoon sinun tahtosi, joka on aina parempi kuin osaamme kuvitella.

Anna meille tänä päivänä kaikki, mitä tarvitsemme, että voimme peitellä lapsemme nukkumaan ilman huolta. Anna toivoa sen verran, että jaksamme huomiseen.

Ja anna meille anteeksi, että kuvittelimme voivamme kantaa itseämme omilla hartioillamme; että pidimme omanamme kaikkea sitä, mikä oli pelkkää lahjaa.

Päästä meidät pahasta. Päästä meidät vihasta, pelosta ja rahasta, jotka saavat meidät turvaamaan ainostaan omat selustamme.

Tulkoon sinun valtakuntasi: Se jossa suurinta on antaa henkensä toisen puolesta. Tapahtukoon hyvä tahtosi, joka puhaltaa elämää sinne, missä on pelkää kuolemaa.

Niin maan päällä, kuin siellä, mistä me emme mitään tiedä.

Milloin sinä kasvoit paitani kokoiseksi?

Ei sitä nyt niin kovin kauaa ole, kun astuin ensimmäisen kerran lastenvaatekauppaan, ja ostin pienimmän haalarin sekä vaaleanpunaisena että vaaleansinisenä, kun en tiennyt, kummalla toisimme sinut kotiin. Pian onni pukeutui vaaleansiniseen haalariin, ja hymyili ensitöikseen jokaikinen aamu.

Nyt sinä nuokut siinä auton ikkunaa vasten kuulokkeet korvilla ja hiukset silmillä - et anna leikata niitä enää. Olet pukenut päällesi vaatteet, jotka halusit, ja lähtiessä huppari solahti pääsi yli kevyesti. Hämmennys ja liikutus kilpailivat sisälläni, kun huomasin, että paita on minun.

Missä välissä kasvoit paitani kokoiseksi?

Ennen sinä repesit riemusta, kun legotorni kaatui tai roska-auto saapui pihaan, ja minä nauroin, miten suloiselta näytit. Nykyään me nauramme samoille asioille. Huumorintajusi on kasvanut aikuiseksi ennen sinua, ja naurun autuas yhteys pelastaa meidät päivittäin ristiriidoilta - niin kuin se on tehnyt aina.

Mutta et sinä ole kasvanut paitani kokoiseksi vain ulkoisesti, vaan myös sisäisesti, ja joskus tuntuu, että myös ohitseni. Olet rakastava ja huolehtivainen, ja jollain käsittämättömällä tavalla osaat laittaa itsesi sivuun, kun sitä tarvitaan. Sinussa on turva, joka rauhoittaa pikkuveljen, ja minulla on puhelimessa kuva, jossa lohdutat ystävääsi pelikentän reunalla.

Voi, kun minä voisin kasvaa joskus sinun paitasi kokoiseksi!

En enää koskaan saa pitää sinua sylissäni niin kuin vastasyntynyttä pidetään, mutta kestän sen kyllä, kun saan päivittäin nähdä, millaisia aarteita olet sisälläsi kantanut. Kestän murrosiän myrskyt, ja kestän myös jokaisen ovenpaukahduksen, sillä ne kertovat, että olet löytänyt jotain tärkeää sisältäsi.

Jonain päivänä, minä vielä kiitän niistä paukahduksista.

Mutta tänään sinä olet siinä, ja minä rakastan sinua. Ja kun sinä kasvat täyteen mittaasi, ymmärrät, miten paljon minä rakastin myös sitä, että kerran sinä halusit pukea päälle minun paitani.