Anteeks ny sitte!

Onko se nyt niin vaikeaa? No on! Anteeksipyytäminen siis, ainakin vanhemmiten. Olen havainnut, että kykyni pyytää anteeksi tuntuu surkastuvan sitä myötä kun vuosia karttuu.

Lapsuudenkodissani anteeksipyytäminen kuului arjen perustaitoihin. Syötiin, pestiin hampaat, katsottiin muumit, tapeltiin, sovittiin. Kuumaverisien ihmisten perheessä oli pakko osata pyytää anteeksi.Kerran isä asetteli sanansa väärin ja sai karjalanpiirakasta. Lasten kesken lensi milloin barbit ja milloin lenkkarit. Vessan ovessa oli pitkään kolo sen jälkeen kun pikkuveljeni potkaisi siihen laskettelumonolla.

Perheemme olisi pitänyt syntyä Italiaan tai muuhun sellaiseen maahan, jossa suututaan, mekastetaan ja rakastetaan näyttävästi, mutta synnyimme Suomeen. Siksi oli osattava pyytää anteeksi.

Iän karttuessa oma anteeksipyytämisen taitoni alkoi kuitenkin ruostua. Eräänä koleana ja loskaisena talviaamuna huomasin olevani kovaa vauhtia muuttumassa anteeksipyyntöä pihtaavaksi ihmiseksi, joka kyräilee ja katkeroituu ennemmin kuin pyytää anteeksi. Mitä tapahtui? Alkoiko kaikki siitä, kun ensimmäisen kerran tein tietoisen valinnan kääntää kylkeä sen sijaan, että olisin sopinut riidan. Tai ehkä kaikki alkoikin siitä, kun sain niskaani puhtaasti ansaitsemattoman viharyöpyn ollessani kaikkein haavoittuvimmillani, ja kovetin itseni selvitäkseni? En tiedä.

Jotain kuitenkin tapahtui, enkä pidä muutoksesta. Kun katsoo silmiin omaa 3-vuotiasta rintaperillistä, joka on kovaa vauhtia omaksumassa äitinsä toimintamalleja, tulee tarve arvioida omaa toimintaansa. Paiskaapa ovi suutuksissa kiinni - lapsi tekee samoin. Poistupa sotatantereelta nenä pystyssä ilman anteeksipyyntöä - lapsi tekee samoin.  Ymmärrän sen, että mikäli haluan jättää lapsilleni perinnöksi muutakin kuin kasan toimimattomia toimintamalleja,  minun on kiireesti muututtava - tällä kertaa parempaan suuntaan. Aikuiseksi kasvaminen on tylsää ja kivuliasta, mutta haluan kasvaa aikuiseksi myös anteeksipyytämisen suhteen. 

Lopuksi haluan antaa yhden käytännöllisen vinkin anteeksipyytelijöille. Jos sovun ylläpitäminen omissa ihmissuhteissa kiinnostaa, kannattaa välttää ilmaisuja, kuten ”Anteeks ny sitte”, ”No anteeks, että oon olemassa” ja ”Anteeksi, MUTTA”. Ne tarkoittavat kaikki samaa, nimittäin "Haista paska".

Eivät toimi, olen kokeillut.

2 kommenttia

Miia kirjoitti...

Totisesti!!! :)

Vaimo kirjoitti...

Todella hyvin kirjoitettu! Antoi hyvin pohdittavaa ja sanoitti mietteitä vanhemmuudesta ja parisuhteesta.