torstai 21. heinäkuuta 2011

Elämää sillipurkissa osa 1 (matkapäiväkirja)

Maanantai 18.7.2011

Pohjalukemat: Teemu ja Noel lähtevät hakemaan asuntoautoa Alavudelta ja itse jään tekemään lähtöä kotiin. Pakkaaminen on aina kamalaa, mutta tällä kertaa se tapahtuu poikkeuksellisen kaoottisissa tunnelmissa. Pienen touhuamisen jälkeen tilanne on seuraavanlainen: vauva huutaa sitterissä, oikea käsi vuotaa verta, vasemman käden peukalo on palanut, lasagnen valkokastike palaa pohjaan, makaroonilaatikon kuori tummuu uhkaavasti. Itse etsin epätoivoisesti ihoteippirullan alkupäätä todettuani kolmen Salama-laastarin jälkeen, että nyt tarvitaan järeämpiä aseita. Nämä ovat niitä hetkiä, jotka saavat miettimään elämän tarkoitusta. Seitsemän tunnin pakkaamisen jälkeen olemme valmiita seikkailuun! 


Huippulukemat: Oliver nukkuu tyytyväisenä kaukalossa, Noel torkkuu isän vieressä auton etupenkillä omassa istuimessaan. Aurinko paistaa juuri sopivalla lämmöllä ja suomalaiset kesämaisemat vilisevät at matkailuauton ikkunoista. Matkanteon onnellisin vaihe on käsillä: ei enää kotona eikä vielä perillä. Vaatteet ovat puhtaat, tavarat oikeilla paikoillaan ja jääkaappi täynnä ruokaa. Mielikuvat tulevasta lomasta vellovat täysillä. ”Tämä voi olla koko elämämme ihanin päivä, ajetaan hiljempaa…” Teemu moikkailee vastaantulevia karavaanareita niin, että käsi kohta irtoaa.




Tiistai 19.7.2011

Pohjalukemat: Ensimmäinen aamu alkaa vesisateella. Asuntovaunumme on yksi iso hiekkasärkkä. Sillipurkki jää pieneksi, esikoinen vinkuu ja kiukuttelee, tavarat ovat hukassa ja kulttuurishokki on ehdottomasti ylimmillään. Kalajoki on köyhien Ibiza. Tätä pitäisi markkinoida brittituristeille. Masennun siitä ajatuksesta, että tämän lähemmäksi lomaa perheessämme ei päästä vielä pitkiin aikoihin. Soitan puhelun yleiseen hätänumeroon, mummille siis. Mummi päättää omasta aloitteestaan järjestellä loppuviikon suunnitelmansa uusiksi. Pidän hiljaisen hetken kaikkien niiden äitien muistolle, jotka joutuvat elämään ilman mummia.


Huippulukemat: Ihana luonto! Puolison ja esikoisen polskiessa läheisessä kylpylässä pakkaan Oliverin vaunuihin ja suuntaamme kohti rantaa. Kuljemme loputtomien hiekkadyynien poikki rantaviivaa myötäileviä pitkospuita. Reittimme päättyy rantaan idyllisille sinipunaraidallisille pukukopeille, jollaisia olen viimeksi tainnut nähdä muumeissa. Niin ihanaa, että sama lenkki on toteutettava iltapäivällä uudestaan! Päivä päättyy iltakävelyyn mielettömässä auringonlaskussa. Paljaat varpaat märässä rantahiekassa on mukava kuunnella kaukaisesta hotellista kaikuvaa suomi-iskelmää. Tulee jostain syystä nostalginen olo. Olen miettinyt miten joku voi hurahtaa iskelmään. Ehkä se tapahtuu vähä vähältä tällaisissa hetkissä. Ei malttaisi mennä nukkumaan.


Keskiviikko 20.7.2011

Pohjalukemat: 42 euron päiväunet Jukuparkissa. Jonoja, jonoja, jonoja. Kuuma, kuuma, kuuma. Äkkiä pois täältä.


Huippulukemat:  Hyvää iltaa Pietarsaari! Lähdimme Kalajoelta ihmisvilinää pakoon ja pakkaudumme pienelle pietarsaarelaiselle leirintäalueelle. Vain kaksi asuntoautoa tönöttää nurmikentällä leirintäalueen merkiksi. Paikka näyttää rauhalliselta, mutta ränsistyneeltä. Ajatelkaa vaikka Wasalandiaa kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Käsittämätöntä, että juuri tänään ja juuri täällä pysähtyneisyyden tyyssijassa on tarjolla elävää musiikkia keskellä yötä. Jos Kalajoella korviin kantautuivat ikivihreät iskelmät, Pietarsaari tarjoaa kulutetuimmat rockklassikot. Illan aloittaa paikallinen ylpeys - kaikesta päätellen emme tule kuulemaan heistä aivan lähiaikoina. Ymmärtäähän sen, että Smoke on the water ja Born to be wild on pakko vetää, kun ilta on nuori ja itse on liian vanha breikkaamaan Idolsissa.  Teemu testaa kertakäyttögrillin. Sehän toimii!


Torstai 21.7.2011

Pohjalukemat: Loppuviikon suunnitelmat on lyöty lukkoon ja soitan aamulla ensitöikseni Rastilan leirintäalueelle Helsinkiin. Puhelimitse saan perinteistä helsinkiläistä asiakaspalvelemattomuutta. Lyhyesti sanottuna: älkää tulko tänne. Mutta me emme luovuta! Teemu soittaa Rastilaan päivän mittaan vielä 18 kertaa. Kukaan ei vastaa puhelimeen. Luovutamme sittenkin ja lähdemme suuntaamaan kohti Seinäjokea. Noel jaksaa huutaa koko matkan Pietarsaaresta Härmään. Saavutus se on sekin. Palkitsemme lapsemme hyvästä käytöksestä karkkipussilla Härmäläisellä huoltoasemalla.

Huippulukemat: Metsurinlenkki Camping viisi tähteä. Nyt on pakko vetää henkeä.

Ei kommentteja: