maanantai 25. heinäkuuta 2011

Elämää sillipurkissa (osa 2)

Perjantai 22.7.2011

Pohjalukemat: Vahingosta viisastuneena pakkaamme auton valmiiksi jo edellisenä iltana ja lähdemme leppoisissa tunnelmissa ajelemaan kohti pääkaupunkiseutua. Kaikki sujuu hyvin aina Parkanon Shellille asti, kunnes Teemu lausuu kuuluisat viimeiset sanansa – lähes viimeiset ennen Helsinkiä. Matka on piiiiiitkä ja kuoppainen. Tarkalleen ottaen 267,5 kilometriä pitkä ja kuoppainen.  Pysähdymme ulkoiluttamaan esikoista Ideaparkin HopLopissa. Onneksi matkan aikana ei tapahdu mitään hauskaa, joka tuhoaisi hyvän behavioristisesti motivoituneen mielenilmaisuni. Tarkoitus on varmistaa, ettei samaa keskustelua tarvitse käydä enää ikinä uudelleen. Oppi ne Pavlovin koiratkin. Haukahdan ja annan tassua vasta Rastilan leirintäalueella, jonne emme pääse majoittumaan edelleenkään. Nyt uskomme sen.

Huippulukemat: Kreikan matka jäi suunnitelmista huolimatta varaamatta, mutta ei se mitään! Vuosaaren rannasta löytyy ystävä vuosien takaa, kuuma ja kostea meri-ilma sekä kreikkalainen ravintola terasseineen, aurinkovarjoineen ja musiikkeineen. Ihan kuin ulkomailla! Olen varma, että ravintolan perältä olisi löytynyt pieni likainen vessa, jossa pissa haisee ja vessapaperista on muisto vain jäljellä. Edes suomalaiselta työntekijältä tilaamisesta ei meinaa tulla mitään.  Tiskillä yritämme pidätellä naurua ja vääntää tilausta rautalangasta: kak-si kah-vi-a, lim-sa, ve-si ja jää-te-lö. Erinäisten käänteiden jälkeen saamme haluamme. Juttua ja naurua riittää! Aika loppuu kesken.                           

Lauantai 23.7.2011

Pohjalukemat: Heräämme Oittaan leirintäalueelta puolipilviseen aamuun. Leiripaikka sijaitsee Bodomjärven rannalla, mutta markkinointisyistä puhukaamme kuitenkin Oittaan leirintäalueesta. Telttapaikkoja lienee aina vapaana. Norjasta kantautuu huonoja uutisia: Utöyan saarella sekopää nimeltään Anders Behring Breivik on päästellyt hengiltä kymmenittäin nuoria. Tragedian laajuus alkaa selvitä. Breivik tituleeraa itseään kristityksi ja homokeskustelun jäljiltä savuavia noitarovioita sytytellään taas. Pitääpä kaivella kortisonit ja bepanthenit esille.

Huippulukemat: Espoolais-ruotsalaisesta elämyspuistosta leijuu lihapullien tuoksu ja käännämme auton nokan seuraavaksi kohti Ikeaa. Lapsi leikkii täysin rinnoin pikkukeittiössä ja me vanhemmat leikimme, että Ikealla syöminen on halpaa. Pääasia on, että kaikilla on kivaa! Matka jatkuu kohti merenrantaa, koska Eiran edustalla on pakko käydä jokaisella kesäreissulla. Löydämme pikkuruiselle mopoautollemme ykkösluokan paikan ihan rannan tuntumasta! Pokkaa löytyy, joten leiri pystyyn. Matkailuautoilun hyvä puoli on siinä, että äkkilähtö onnistuu, mikäli lappuliisa/poliisi/pursiseuran puheenjohtaja käy kohden.





Illalla meitä reissussa rähjääntyneitä vanhempia odottaa ykkösluokkainen yllätys. Isovanhemmat saapuvat kaupunkiin, ottavat lapset ja lähettävät meidät rentoutumaan Flamingo Spahan. Spassa harjoitetaan rankemman luokan syrjintää ja siksi se on lähes paratiisi. Kylpylään on kaikilta alle 20-vuotiailta pääsy kielletty. Aloitamme nautiskelun yrttinyyttihieronnalla (meinaan tipahtaa) ja jatkamme rentoutumista teen, hedelmien, erilaisten saunojen ja suihkujen testailulla. Ihastun suihkuun, josta tulee vuorotellen kylmää ja kuumaa vettä. Yritän olla kiljumatta jääkylmän veden alla, koska kylpylän Spa etiquette (ströblôô!) muistuttaa kunnioittamaan ”muiden alueella ja hoidossa olevien asiakkaiden rauhaa”. Kiljun siis äänettömällä, ja koska kukaan ei näe, menen suihkuun yhä uudelleen ja uudelleen.
Sunnuntai 24.7.2011

Pohjalukemat: Ei pohjalukemia.

Huippulukemat: Puolisollani on ollut joko erinomainen lapsuus tai vaihtoehtoisesti paljon vaillejäämisiä. Siksi poikkeammekin paluumatkalla vielä Puuhamaassa. Saattaahan olla, että Sanifani, Jukupark, HopLop ja Linnanmäki viikossa eivät riitä 3-vuotiaalle. Puuhamaa vempeleineen osoittautuu mainioksi paikaksi taaperolle, vaikka kahvilat ja muut yleiset tilat soveltuisivatkin näyttämöksi tuhlaajapoikakertomuksen sikopaimen-kohtaukselle. Puuhaamme, grillailemme ja nautimme Mummin ja Nupan seurasta. Varsinainen päivällinen nautitaan Lielahden American Dinerissa. Ruokailun jälkeen on taas helppo ymmärtää, miksi osa jenkeistä tarvitsee moottoriajoneuvon ruokakaupan sisälläkin. Kotiinpaluiden erikoisammattilaisena matkan varsinainen päättyminen ei ole ongelma. Tavarat ovat hetkessä paikoillaan ja kuivausrumpu päättää vaikeroinnin jo ennen puolta yötä. Ensi kesänä uudestaan!



Ps. Olen muuttanut asetuksia, ja nyt blogin kommentoiminen pitäisi onnistua.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kokeilempa onnistuuko kommentointi=). Mä täälä kateellisena luen kahvitunnilla teidän loman riemuja =)... On nuo lomareissut pienten kanssa aina niin mukavia mutta niin pinnaa venyttäviä. T. Yks mamma lapualta

Miia kirjoitti...

kivaa kirjoittelua ja kauniita kuvia! tähän jää koukkuun ;)