sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Gospelkiroilua

Seurakuntapiireissä taidetaan brändääminen. Koska ei ole täysin varmaa onko gospel riittävän puoleensavetävä paketti kelvatakseen kaikille kansoille, olemme me kekseliäät seurakunta-aktiivit lanseeranneet erilaisia gospelmuotoisia toimintoja. Maailman gospeloiminen on helppoa! Otetaan mikä tahansa itselle tärkeä harrastus ja liitetään siihen gospel-etuliite. Suomessa voi esimerkiksi harrastaa gospelmoottoripyöräilyä ja gospeljumppaa. Meidän seinäjokelaisten omilla Kansanlähetyspäivillä gospelkeilattiin ja vieläpä suomenmestaruudesta. Tässäpä vinkki kaikille kunnianhimoisille: Jos et pääse lajisi huipulle, voit tehdä siitä gospelversion. Saatat piankin voittaa lajisi gospelsuomenmestaruuden (GSM).

Perheenäitinä olen päättänyt osallistua kökkään lanseeraamalla gospelkiroilun®. Nimittäin, kun oikein ottaa päähän, sanon ruman sanan. Heti perään on tunnustettava, että en ole asiasta ylpeä. Kyseisen tabun käsitteleminen vaatii kuitenkin ulostulon kaapista, joten tässä minä olen! Uskallan avat suuni, koska niilläkin kristityillä, jotka eivät kiroile, on helman alla piilossa joku rakkaudella vaalittu kivittämiseni estävä synti. Suosittuja helmasyntejä sisäpiireissä ovat esimerkiksi gospelanteeksiantamattomuus, gospelmässäily ja gospeljuoruilu eli ”esirukouspyyntöjen” välittäminen.

Mihin kiroilua sitten tarvitaan? Puolisoni (joka on ehdottomasti Suomen kiroiluvastaisin ihminen) kyselee usein auttaako kiroileminen todella? Kysymyksellään hän osuu suoraan ongelman ytimeen. Nimittäin kyllä auttaa! Sopivassa tilanteessa kiroileminen antaa tilapäistä helpotusta, mikä tekee kiroilemisesta erityisen koukuttavaa. Kyllä siinä saattaa muutaman ärräpään joutua päästämään, kun kesken rentouttavimman uimahallivierailun hallivalvoja tulee ilmoittamaan, että nyt pitäisi käydä kotona päästämässä lukittujen ovien takana kyhjöttävät perheenjäsenet takaisin sisälle. Takuuvarmasti suustani olisi päässyt painokelvotonta materiaalia, mikäli olisin ollut puolisoni Björn Borgeissa miettimässä lähdenkö hiipparoimaan naapurista kuuluvaa ruohonleikkurin ääntä kohden boxereissa vai pihalta löytyvässä pressussa. Toki kehon paljaita kohtia olisi voinut peittää vauvalla ja antaa taaperon vaipassa haisevan tavaran harhauttaa muita aisteja. Kerrankin roolit menivät näin päin! Yleensä minä olen se, jolle sattuu ja tapahtuu. 

Takaisin asiaan. Kolmivuotias esikoiseni on varsin oppivaisessa iässä, joten äidin on korkea aika siivota suunsa. Lapsi oppikoon rumat sanansa hiekkalaatikolta ja itse voin sitten puhtaana yksilönä siunailla naapurin vapaiden kanojen munia. Täyteen kiroilemattomuuteen tuskin pääsee kertaheitolla ja avuksi tarvitaankin muutamia siirtymäsanoja. Gospelkirosanoja siis. Tällä hetkellä yleisesti suosittuja gospelkirosanoja ovat esimerkiksi hittolainen, venäjä ja uusimpana vehje. Kaikkiin on mahdollista lisätä voi-etuliite. Mitään edellä mainituista en kuitenkaan haluaisi kuulla lapseni hihkaisevan ehtoollisen asetussanojen välissä, mutta jostain on aloitettava.

 Paskasta aion luopua. Sana luetaan Etelä-Pohjanmaalla tavallisten sanojen joukkoon, mutta etelässä ja erityisesti ulkomailla paskalla on huono klangi. Ketuttaa on yksi suosituimmista gospelverbeistäni. Joitakin hauskimpia ilmaisuja on mahdollista sovittaa verbin avulla gospelkorville sopiviksi. Tällaisia ilmaisuja ovat esimerkiksi ”Ketuttaa kuin liito-oravaa hakkuualueen laidalla” tai ”Ketuttaa niin kuin oravaa, jolla on hampaat poikki ja käpy jäässä”. Kyseiset ilmaisut olen poiminut facebook-kaverini statuksista, joten kiitos sinulle jos luet tämän ja tunnistat itsesi! (Nauroin itseni pöydän alle, mutta en todennäköisesti painanut tykkää-nappulaa, koska eihän se olisi ollut sopivaa!!)

Matkalla puhtaaseen suuhun tarvitaan paljon kärsivällisyyttä ja kypsempiä itseilmaisukeinoja. Mikäli olet kuitenkin käyttänyt gospelkirosanoja kävelysauvoina kohti terveempää tulevaisuutta, voit halutessasi jakaa ne alla olevassa kommenttiboksissa.

Terveisin, Hanna

Ps. Yleensä toista käskyä ”Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä” pidetään ainoastaan kiroilemattomuusteesinä. Muistaakseni olen jostain sollamolaisesta tekstistä käsin ymmärtänyt, että alun perin käskyllä viitattiin oikeudenkäynnilliseen tilanteeseen.  Todistaja pystyi Jumalan nimeen vedoten saattaa toisen ihmisen syylliseksi rikoksesta, myös ilman muita todisteita. Näin ollen Jumalan nimen väärinkäyttö saattoi maksaa jollekulle syyttömälle kovat rangaistukset. Mutta myönnetään, kiroileminen on silti typerää.

3 kommenttia:

Anne-Mari Haapala kirjoitti...

Hanna; sinut on siunattu kyllä osuvilla sanankäänteillä näin proosamaisen kerronnan osaajana!Kiitos, että jaat ajatukset kanssamme!!
PS.Kiroilun korvaa kohdallani kova ääni ja julmat äänenpainot! ;-)

Ellu kirjoitti...

Uskisystäväni on lanseerannut ihan oman kirosanan yhdistelemällä kaikki "tavalliset" kiroilun muodot. Voit siis siirtyä käyttämään piilokirosanaa, joka kuuluu "Voi pervitsa"!

Livingstone kirjoitti...

Minä olen päätynyt seuraaviin pienille korville soveliaahkoihin kiropraktisiin ratkaisuihin: Voi veitsi! Voi video! Voi Wimbledon!