lauantai 17. syyskuuta 2011

Waka-waka-ee-ee!

Oletko kyllästynyt hienoihin kuntosaleihin, avariin pukuhuoneisiin ja ylihintaisiin neonvärisiin trikooriepuihin? Minä en, mutta olen nyt kehittänyt teille muille kotiäideille uuden liikuntalajin, jolla voitte saada kadonneen uumanne takaisin! Minullahan sitä ei ole koskaan ollutkaan, enkä aio muuta teeskennellä toisin kuin eräät. Kehittelemäni treeni on yhdistelmä erilaisia suosittuja ryhmäliikuntamuotoja, mutta nämä harjoitukset voit tehdä ihan ilmaiseksi vaikka omassa ahtaassa ja sotkuisessa kodissasi. Parasta on se, että kukaan ei pääse alle 70 euron kuukausimaksulla tirkistelemään autotallin oven levyistä takapuoltasi.

Babycombat
Aloitetaan lämmittelystä. Babycombat on kiihkeätempoista lusikkaruokailua ja nyrkkeilyä yhdistelevä laji, joka takaa tuskanhien valumisen alta aikayksikön. Babycombat koostuu yksinkertaista lusikka kädessä tehtävistä liikkeistä, joiden tarkoitus on saattaa mahdollisimman paljon sosetta vastaparin suuhun. Peek-a-Boo on liike, jossa nyrkkeilijän kädet ovat hänen kasvojensa suojana ja vastustajaa kohti edetään ylävartaloa heiluttaen. Tyyli tarjoaa ylimääräistä suojaa kasvoille, ja sillä on helppo iskeä lusikka vastustajan suuhun oikeaa suoraa käyttäen. Kun vastustaja yrittää iskeä takaisin sylkemällä soseet päin naama, on aika tehdä duck and jab eli sukelluksenomainen väistöliike, jossa lopuksi niitataan lusikka suuhun vastustajaa lähinnä olevalla kädellä.

Toddlerpump
Kun lihakset ovat vetreinä, on aika siirtyä lihaskunto-osuuteen. Toddlerpump on lihaskestävyysharjoittelua, jossa käydään läpi kehon kaikki tärkeimmät lihakset uhmakohtauksen myötä levyksi pingottunutta taaperoa painona käyttäen. Erityistä toddlerpumpissa on se, että et voi etukäteen päättää kuinka raskaan harjoituksen haluat tehdä. Harjoitus jatkuu niin kauan kuin taaperossa uhmaa riittää. Silloin kun taaperon lunnasvaatimukset ovat kohtuuttomat (esimerkiksi kuten meillä ”kakka takaisin peppuun!”) saattaa mennä helposti tuntikin. Yhden tunnin aikana kertaat useaan otteeseen liikkeitä kuten askelkyykky, penkkipunnerrus, tukastaveto (taapero), hauiskääntö ja punnerrus ranskalaisella torilla.

Panicspinning
Verkkaisessa kotiäidin arjessa on toisinaan vaikea saada sykkeitä nousemaan rasvanpolttotasolle, maksimisykkeestä puhumattakaan. Panicspinningissä sykehuippu on taattu. Toimi seuraavalla tavalla: piilota autonavaimet laittamalla ne johonkin ”varmaan talteen”, josta ne ”varmasti löydät”. Sitten asetu mukavasti sohvalle viltin alle ja anna silmien painua kiinni. Ai niin, säädä ensin puhelimen äänet täysille ja herätyskello soimaan noin viisi minuuttia ennen lapsen päiväkerhon tai koulun loppumista. Kun sitten heräät julmettuun meteliin ja luulet kolmannen maailmansodan syttyneen, lupaan että kuolainen tyyny lentää kuin leppäkeihäs rynnätessäsi puolialastomana pyörävarastoon. Polje muotojesi edestä! Jos maailmankaikkeus on puolellasi, pihalla sataa kaatamalla. Jaksaa jaksaa!

Zumbates
Lopuksi LAITA VERHOT KIINNI. Pue yllesi verkkahousut sekä bikinien yläosa, laita Shakiran levy cd-soittimeen. Vetkuta takapuolellasi kahdeksikkoa niin vauhdikkaasti, että selluliittikin alkaa voida pahoin (zumba). Laula mukana ja taputa käsiäsi musiikin tahtiin. Miehesi nauraa sinulle niin, että häneltä on tulla pissa housuun. Sinultakin meinaa tulla, mutta eri syistä. Jännitä lantionpohjan lihakset tämän estämiseksi (pilates). Anna palaa, koska zumbateksessa ei ole olennaista miltä näytät. Pääasia on, että kaikilla on kivaa!

Ei muuta kuin Waka-waka-ee-ee!!

Hanna

torstai 1. syyskuuta 2011

Enkeleitä, onko heitä?

Jos tavallisen keski-ikäisen suomalaisen uskonnollinen sielunmaisema pitäisi tiivistää yhteen kuvaan, se olisi  lapsuudesta tuttu harras enkelitaulu.  Kuvassa kaunis valkosiipinen enkeli saattelee kahta lasta pitkin kuohuvan kosken ylle kaartuvaa rikkinäistä siltaa.

Enkelit näyttävät olevan kovassa noususuhdanteessa uskonnollisilla markkinoilla. Nuo kauniit eteeriset hahmot liihottelevat paikalle liehuvissa luomuksissaan aina kun luonnon vaarat uhmaavat tai hellan levy on unohtunut päälle. Käteviä, sanon minä. Enkelit ovat myös ihania, koska ne eivät vaadi oikeudenmukaisuutta eivätkä mitään muutakaan. Mikäs on sen mukavampaa kuin ikävistä moraalisista velvoitteista vapaa uskonnollisuus? Viimeinkin on mahdollista sekä syödä kakku että säilyttää se.

Enkeleillä on muutakin käyttöä kuin toimia kodin hyvinä haltioina. Enkelikuoro toimii myös ilman selkeää uskonnollista identiteettiä kuolleiden sielujen kaatopaikkana: ”Hän on nyt enkelinä ja suojelee meitä tuolla”. Eikä niin suurta rikollista, etteikö enkeliksi yltäisi: ”Hän on nyt taivaassa ja ryöstelee siellä pankkeja.” Samaan enkelikuoroon sijoitetaan nykyään myös lemmikkejä. Eläinten oikeuksien aikakaudella Mustillakin on oikeus siipiin.

Pysähtyykö kukaan koskaan pohtimaan, että mitkä ihmeen enkelit? Kenen tallissa ne oikein lentelevät? Ovatko siipiveikot kenties islaminuskossa esiintyviä henkiolentoja eli jinnejä, kristinuskon Jumalan viestintuojia vai Märtha Louisen enkelikoulun maskotteja? Ehkä yksi enkeleiden suosion salaisuus piileekin siinä, että ne ovat uskontorajat ylittävä ilmiö. Risti, puolikuu tai Daavidin tähti voivat olla liian provosoivia, mutta kukapa enkelistä suuttuisi. Monikulttuurisessa maassa kannattaakin aina pitää pari enkelikorttia kaapissa. Mikäli ei ole varma kortitettavan henkilön uskonnollisuudesta, enkeli on varma valinta - ei mene keulimiseksi, mutta saadaan toivotuksiin hieman taivaallista väreilyä.
Klassisessa kristinuskossa enkeleillä on kyllä oma paikkansa (eikä minulla ole mitään sitä vastaan). Enkeleitä ei kuitenkaan palvota, eivätkä ne Raamatun kuvausten mukaan ole edesmenneitä meikäläisiä. Kristinuskon mukaan taivaassa ei kuoleman jälkeen ole luvassa lentoharjoittelua, mutta kylläkin muuta mukavaa puuhastelua kaverien kanssa.

Suomen kansan keskuudessa enkeliusko lienee jonkinlaista New agella laimennettua kristinuskoa. Mielenkiintoista on se, että tämä jokseenkin hataralla pohjalla oleva enkeliuskonnollisuus tuntuu tyydyttävän niitä henkilöitä, jotka ovat hylänneet klassisen kristinuskon älyllisesti kestämättömänä todellisuudenselityksenä. Oli miten oli, enkeleihin langenneiden kannattaa varautua siihen, että vielä jonain päivänä perheen leikki-ikäinen (tai teini-ikäinen) saattaa laittaa vanhempansa selkä seinää vasten ja alkaa penätä jonkinlaista kehyskertomusta enkelitarinoille.

Niin kuin vauvamuskarissa kolme vuotta sitten lauleltiin: "Enkelin siipien havinaa, ja iloa, onnea syvää". Toista säkeistöä ei koskaan laulettu...

Hanna