keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Lue tämä ennen kuin nait yrittäjän


Yrittäjiin ja yrittämiseen liitetään paljon mielikuvia. Haluan nyt jakaa joitakin aiheeseen liittyviä näkökulmia toimittuani 28 vuotta yrittäjän lähiomaisena. Erityisesti kirjoitan kaikille niille rohkeamielisille, jotka harkitsevat vihkivaloja Yrittäjän kanssa. Alla oleva kirjoitus ei päde pseudoyrittäjiin, eli yrittäjiin jotka omaavat työntekijän sydämen ja haaveilevat jonkun muun maksamista hammaslääkärikäynneistä, liikuntaseteleistä ja muunlaisesta leikkirahasta. Mietitkö kumpaan joukkoon mielitiettysi kuuluu? Pseudoyrittäjän tunnistat siitä, että viisi minuuttia ennen virallisen työajan päättymistä hän on työhuoneensa ovella pikajuoksijan lähtöasentoon kumartuneena odottamassa summerin soimista. Pseudoyrittäjän suusta et kuule lauseita, jotka alkavat sanoilla ”Ajattelepa, jos kuule ostettais sellainen iso…” tai ”Mulla on sellainen visio, että viiden vuoden päästä…” Ja niin edelleen.

Mutta lähdetäänpä liikkeelle perusasioista ja otetaan tähän alkuun sellainen matematiikkajuttu. Yrittäjän puolisoksi pyrkivän on hyvä tietää, että kaikki yrittäjän kassaan kilahtava tulo ei ole niin kutsuttua käyttörahaa. Jos yrittäjä ostaa esimerkiksi vetoketoketjuja 10 000 eurolla ja myy sen jälkeen yhden valmistamansa takin kolmellakymmenellä eurolla, hän ei ole tällöin kolmeakymmentä euroa rikkaampi, vaan 9970 euroa köyhempi. Jos aiot rikkaisiin naimisiin, älä katso kassaan vaan kysy sen sijaan mitä jää viivan alle.

Sitten on ne kaikki aikamääreet. Yrittäjän vuorokaudessa on 24 tuntia, vaikka hän ei itse tiedostaisikaan asian laitaa. Usein Yrittäjä käyttääkin epämääräisiä aikaan liittyviä ilmauksia. Oman puolisoni lempiajanmääre on ”tunti pari”. Esimerkiksi ”Mun pitää vielä lähettää pari sähköpostia ja käydä matkahuollossa. Siinä menee tunti pari”. Seitsemän avioliittovuoden jälkeen olen tajunnut, että kyseessä on sanajärjestysvirhe, ja oikeasti sanonta kääntyy muotoon ”pari tuntia”. Kun perhe istuu aterimet kädessä höyryävän karjalanpaistin äärellä isiä odotellen, näiden kahden ilmaisun välillä on ratkaiseva ero.

Yrittäjän kanssa erilaiset lomat ja juhla-ajat ovat luku sinänsä. Potentiaaliset vapaapäivät saattavat huveta huomaamatta… Otetaan nyt esimerkiksi joulu. Meillä joulun tulo realisoituu Yrittäjän osalta noin kaksi päivää ennen aattoa. ”No nyt mä keskityn tähän meidän perheen jouluun”. Eipä siinä muuta kuin adventtikynttilä palamaan molemmista päistä, että saadaan muu maailma kirittyä kiinni. Myös loma on suhteellinen käsite. Viikon talviloma tuppaa kutistumaan pitkään viikonloppuun eli perjantaivapaaseen. Asiaan on perin vaikea puuttua, koska Yrittäjällä on vaikeiden tilanteiden varalta ässä hihassaan: ”Jos mä en nyt hoida tätä hommaa, niin maanantaina/kesäloman jälkeen/ensi vuonna ei ole kenelläkään enää mitään töitä”. Puolison neuvotteluasemat ovat heikot, koska useimmiten asia on juuri kuten Yrittäjä sanoo. Usein Yrittäjä perustelee reipasta työtahtiaan vedoten johonkin tiettyyn ajanjaksoon, jonka jälkeen työtahti helpottaa. Tämä on bullshittiä, sillä oikeasti työtahti ei helpotu koskaan.

Yrittäjän puolisona joudut myös oppimaan sen, että kaikki vaikuttaa kaikkeen, etkä ole missään turvassa. Sanotaanko vaikka näin, että kymppiuutiset ovat horroria parhaimmillaan. Toisella puolella maapalloa Taotao saa hyppykupan, joka tarttuu juuri siihen eläintarhan työntekijään, joka asuu juuri siinä korttelissa, jonka asukkaat työskentelevät juuri siinä tehtaassa, joka valmistaa juuri ne vetoketjut, jotka  Yrittäjä juuri tilasi.  Tehdas suljetaan, vetoketjuista tehdään riisipussinsulkijoita, takit jäävät valmistamatta, rahat saamatta. Yrittäjä irtisanoo joukon työntekijöitä, ja on sen jälkeen sekä riistoporvari että sika. Ketuilla on luolansa ja työntekijöillä liittonsa, mutta yrittäjällä ei ole mihin päätänsä laskea.

Ehkä yksi asia on vielä mainittava. Monilla tuntuu olevan mielipide siitä, miten Yrittäjän yrityksen asiat pitäisi hoitaa. Jostain syystä näistä näkemyksistä halutaan kertoa juuri sinulle (vaikka et ole tehnyt mitään pahaa). Tiedättehän, kaikki olisi paljon paremmin, jos yritysjohto olisi kaiken muun sijasta keskittynyt järjestelemään kuulakärkikyniä värijärjestykseen.

Yrittäjän kanssa elämisessä on myös monia hyviä puolia. Silti olen sitä mieltä, että yritysjuttujen kuunteleminen menee työstä ja puolison pitäisi saada siitä palkkaa.

Yritteliästä päivää. Toivotaan, että lykästää!

Hanna


Busy busy! Yrittäjän kanssa naimisissa jo vuodesta 2005.

54 kommenttia:

Miia kirjoitti...

Ihan mahtava kirjotus, repeilin :)
Tuo on niin totta ja tuttua mullekin.

Anne kirjoitti...

Sä se osaat kirjoittaa :) Loistava teksti! Mulla on niin paljon lapsuuden kokemuksia juuri tuosta yrittäjätyypistä ;)

Anonyymi kirjoitti...

Kaveri vinkkasi (sattuneesta syystä) tämän bloggauksesi ja siitä innostuneena luin samantien kaiken kirjoittamasi. Kirjotin kaverille takaisin, että blogi on parhaita joita olen lukenut! Ajattelin sitten asian sinulle kertoa :) Olet älykäskirjoittaja ja täällä odotellaan tulevia postauksia.

Anonyymi kirjoitti...

Kaikki työntekijätki joutaisivat ajatella niinkuin yrittäjät, eikä vain sitä omaa napaa. Helpottaisi yrittäjiäkin =)(sekä heidän läheisiään)

Anonyymi kirjoitti...

Tiedän, mistä kirjoitat... :)

Anonyymi kirjoitti...

Oot huippu =D Kirjota pian lisää...

miksi kirjoitti...

Valitettavasti totta joka sana tuossa. Ex Yrittäjänä hajoaa siihen mitä ei tehnyt silloin kun olisi pitänyt. Työaika on muuten 25/7, eli se ruokatunti joka vetästään siinä ohella kun odotellaan sydänkohtausta, uupui laskuista. Vaikka kaikki ajattelis kuin yrittäjä ei siltikään mikään muutu.
Aikamääreistä voisin sanoa että "äsken" on ihan veteen piirretty oletus aikajana, se voi käsittää parista minuutista jopa viikkoja taakseppäin. Useimmat yrittäjät elävät työnsä kautta ja niiden elämä on työtä.

Anonyymi kirjoitti...

Yrittäjän avopuolisona repeilin nerokkaasti kirjoitetulle tekstillesi. Lapsuudenkodissani näin yrittäjäperheen arjen. Äitini oli yrittäjä ja isäni elinkeinotoimenjohtaja. Alta parikymppisenä ajattelin, etten koskaan ota yrittäjä-puolisoa. Mutta kuinkas kävikään. Puolisoni ei ollut tavatessamme yrittäjä, vaan kohtuu PALKKAISESSA työssä, hyvällä työnantajalla. Kunnes vuosi sitten, minulta kysyttyään mielipiteeni päätti siirtyä tekemään töitä omalla toiminimellä. Yrittäjän puolisona, olen joutunut luopumaan paljosta, mutta silti en vaihtaisi asemaani ja puolisoani mihinkään enkä kehenkään. Itse on vain pitänyt opetella kärsivällisemmäksi ja huumorintajulla on oppinut selviämään monista tympeistä, omituisista ja ärsyttävistä tilanteista, joita yrittäjä puolisolleen tasaiseen tahtiin tarjoaa.
Luin muitakin kirjoituksiasi ja mahtavaa tekstiä saat aikaan. Lisää näitä!!

Anonyymi kirjoitti...

Tää on huippu! ��

Noora kirjoitti...

Haha! Tunnistan ;)
T. Maaseutuyrittäjä

Tanja kirjoitti...

Mutta mitä syntyykään siitä kun olemme molemmat yrittäjiä - molemmilla oma firma sekä maatila, luottamustoimia ja semmoista... Kyllä tunnistin meidät tuosta jutusta tismalleen.
Yrittäjällä täytyy olla yksi luonnevika ylitse muiden. Turvonnut vastuuntunne.

Anonyymi kirjoitti...

Juurikin näin! Meidän perheessä ei enää perhe-elämää ollut sen jälkeen kun mies alkoi yrittäjäksi. Ajatusmaailmaan ei enää mahtunut mitään muuta kuin bisneksen pyörittäminen. Jotenkin vain ei jaksa ymmärtää, että firma ja bisnes menee kaiken muun edelle. Todellakin kannattaa harkita ennen kuin avioituu yrittäjän kanssa. Me olimme jo aviossa, ei olisi koskaan pitänyt suostua:(

Anonyymi kirjoitti...

Yrittäjämiehenä voisin vain todeta, että näinhän se menee. Hyvin kirjoitettu :)

Anonyymi kirjoitti...

Ihan on osuvasti kirjoitettu ja täyttä totta joka sana..:) Pitääkin jakaa tämä kirjoitus niin muutkin näkee millainen olen oikeasti..:)
-Jari Norja

Rikuturso kirjoitti...

Totta joka sana. Auts.

Unknown kirjoitti...

Totta joka sana. Tällaista on yrittää. Ihan kohta -on lause jota omatkin lapset joutuvat kuulemaan usein. Kiitän kyllä heitä äärimmäisestä kärsivällisyydestä, jota ovat minua kohtaan osoittaneet.

Annette kirjoitti...

"Usein Yrittäjä perustelee reipasta työtahtiaan vedoten johonkin tiettyyn ajanjaksoon, jonka jälkeen työtahti helpottaa. Tämä on bullshittiä, sillä oikeasti työtahti ei helpotu koskaan."
Tämä on niin totta! Tämän lauseen olen tottunut kuulemaan viimeisen 20 vuoden ajan <3

Hanne kirjoitti...

Kokemusta on, itsekin vuosikymmeniä samoissa hommissa olleena☺

Anonyymi kirjoitti...

Mahtava kirjoitus! Sai nauraa, vaikka se olikin NIIIIN totta joka sana. Puolisoni oli tavatessamme työntekijä. Firman perustamisen jälkeen ei ole ollut 9 vuoteen kesälomaa, eikä oikein muitakaan lomia. Pari viikon lomaa näiden vuosien aikana... Meillä pari tuntia on 3-4 tuntia. Jokainen arkipäivä on noin 15 tunnin mittainen, lauantait nukutaan ja su hoidetaan paperityöt. Yhtäkään keikkaa ei voi jättää tekemättä, myös jouluaattona hoidetaan keikat jos niin tarvitsee! Ja sanoisin, että työntekijä, joka tekee 15 tuntista työpäivää ilman vuosilomia - hänen "viivan alle" jäisi rutkasti enemmän rahaa kuin yrittäjän, sillä se 15 tuntia vuorokaudessa pitää sisällään usein meillä aina jonkun koneen korjaamista ( vie aikaa ja hitosti rahaa ) tai muita asioita, joista ei siis saa rahaa. Puhumattakaan niistä kaikista kuluista, mitä yrittäjällä on ihan vain siksi, että on yrittäjä!

Unknown kirjoitti...

.mahtava, niin totta !!, paitsi et lisäys osaltani,,kun äitini uurasti vuosi kaudet yrityksessä, eikä isäni maksanut kun omat eläkemaksunsa, ukkeli kupsahti traagisesti ykskak, ja mama jäi puille paljaille kaikkineen velkoineen, ja siinähän se vierähti loppu elämä häneltä,kunnes äsken loppui,.. ite olen oppinut ko. tilanteessa tässä, etten uhraa kaikkeani, saamtta mitään ja ajatteln pidemmälle turvatakseni tulevaisuutemme. !!!
e.tapio

Anonyymi kirjoitti...

Yrittäjät lomalle lähdössä tänään ja jos ei olisi ajoissa matkaa varattu ja vielä riittävän kauas olisi tämäkin viikon loma peruttu jo moneen kertaan ja typistynyt siihen pitkään viikonloppuun korkeintaan.
TaoTao oli kyllä paras - todennut saman että kaikki vaikuttaa kaikkeen ja se ajatuksen juoksu menee niin nopeaa ettet itse ole keksinyt edes ajatella että TaoTaokin voisi vaikuttaa. =D
Itse yrittäjän kanssa yhdessä ollut vuodesta 2002 ja aikamääreet on mitä on. Kohta ja pian - noin tunti. Tunnin verran - noin 3 tuntia jne....
Kiitos kirjoituksesta - piristi aamuani. =)

Anonyymi kirjoitti...

Minä menin naimisiin yrittäjän pojan kanssa. Teki jo silloin pidempää päivää. Minut palkattiin yrityksen toimistoon ja jossain välissä tehtiin sukupolven vaihdos..Nyt olisi kesäloma, mutta minäpä olen yrityksen puhelinvastaaja..jossain välissä minustakin tuli "yrittäjä"vaikka ihan työntekijänä yrityksessä olen. Omat päivät on joskus pidempiä kuin itse yrittäjällä..mutta riistoporvariksi muukin nimitetään.

Anonyymi kirjoitti...

Voi olla haastetta, koska yrittäjämäisyydestä ajattelutavasta menestystä jaetaan nihkeästi työntekijälle. Jos pääsisi nauttimaan yrityksen menestyksestä (ja huonona aikana luopuisi jostain), monet yritykset menestyisi paljon paremmin. Tai onko työpaikka minimipalkalla uhkailujen kera riittävä korvaus yrityksen menestyksestä? Joillekin voi olla

Gailia kirjoitti...

Ihan mahtava kirjoitus ja niin totta. Aika on hyvin epämääräinen käsite. Muutama tunti hujahti, eikä saamut edes tehtyä sitä, mitä oli ajatellut eli se uusi muutama tunti on taas otettava jostain. Ikinä ei pääsisi mihinkään lomalle tai konserttiin, jos jäisi odottamaan hetkeä, kun on vähän hiljaisempaa. Ei sitä tule. Tai jos tulee,on aina jotain juttuja,kun olisi pitänyt hoitaa jo edellisvuonna. Yrittäjän puolisonsa tähänkin tottuu ja asioiden kanssa oppii elämään ja niiden välissä luovimaan ja järjestämään yrittäjällekin pientä arjesta irroittautumista. 15 v yrittäjän puolisona ja matka jatkuu sopuisasti.

Anonyymi kirjoitti...

Hih! Yrittäjien lapsena, nykyään yrittäjän vaimona ja itsekin yrittäjänä allekirjoitan täysin. Mietin tosin, onko miten paljon kiinni yrittäjyydestä vai jo ihmisen luonteesta. Mieheni oli tuollainen jo ennen yrittäjäuraansa :) Totta joka tapauksessa joka sana, ihan samat lauseet käytössä "jos en tee tätä NYT..."

Anonyymi kirjoitti...

Lisäksi yrittäjä on se kaikkein yksinäisin. Hankkii työntekijät jotka viihtyvät keskenään tiiminsä haukkunut pomoa. Yrittäjällä ei ole tiimiä vai onko ? Onko yrittäjä osa jotain vai yksin vastavirtaan kahlaaja sisukas yrittäjä?

Anonyymi kirjoitti...

Itse en muusta juuri tiedä kuin yrittäjän kanssa olemisesta, tää on niin tuttua :) mutta eipä sillä, mihinkään en vaihtaisi!

Anonyymi kirjoitti...

Niin tuttua,;) jos jostain haluais puhua tai sopia on syytä soittaa ja varata puhelin linja, ja sekin mielellään illalla

Rehti Petri kirjoitti...

Kiitos! �� Otti ihan "mahanpohjasta" 9 vuoden perusteella... Tarttee nyt sit koittaa ensiviikolla tulla kotiin ajoissa... Perheen luokse, ja vaikka kuunnella matkalla radiota että saisi keksittyä ihan jonkun muun puheenaiheen, kuin "mitä töissä tapahtui/mitä huomenna pitää muistaa hoitaa"

Hanna kirjoitti...

Tulipa hyvä mieli palautteestasi! Kiitos!

Voi vaikka aloittaa keskustelun kysymällä, miten kotiin/puolisolle kuuluu. Se on kova juttu, jos jaksaa vielä kuuntelemalla kuunnella vastauksen ja jos puhelin soi, niin siinä on hyvä tilaisuus osoittaa rakkautta olemalla vastaamatta! :D Itse arvostan elämässä ennustavuutta. Se on ihan parasta, että mies tulee ajoissa töistä kotiin, mutta heti toisiksi parasta on se, kun niinä toisina iltoina tietää, koska se kotiovi oikein heilahtaa. Tsemppiä työn ja perheen yhdistämiseen! Eihän se helppoa ole.

Hanna kirjoitti...

Totta! Aika monella se menee niin, että palkka on sama teet työsi hyvin tai huonosti.

Hanna kirjoitti...

Voimia valitsemallesi tielle! :D

Hanna kirjoitti...

No se, ja lisäksi pitää olla vähän hullu. Kahden yrittäjän yhtälö lienee haasteellinen, mutta ehkä se sitten pitää sisällään tuplasti ymmärrystäkin.

Hanna kirjoitti...

Tuntuu, että välillä tuo yritysmaailma on sellaista pyöritystä, ettei pää ehdi "selvitä", ennen kuin uus työpäivä jo alkaa.

Hanna kirjoitti...

:)

Hanna kirjoitti...

:)

Hanna kirjoitti...

Vielä ehtii parantaa tapoja! Edes yhtä! :D

Hanna kirjoitti...

Taitaa olla tuo lause aika ahkerassa käytössä vähän joka torpassa. Itse olen yrittänyt kiinnittää huomiota siihen, että jos lupaan tehdä jotain kohta, niin sitten myös teen kohta. Muussa tapauksessa koitan reippaasti ottaa kiukun vastaan, kun sanon, että kestää kauan tai ihan vaan, että ei onnistu...

Hanna kirjoitti...

Yleensä sen sanoja uskoo (vuosi toisensa jälkeen) asian olevan niin. Se on aika liikkistä.

Hanna kirjoitti...

:)

Hanna kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Hanna kirjoitti...

Apua. Tuo on se pahin... Puolensa pitää pitää! Tuntuu, että osalla ei käy mielessäkään, että homma voi mennä pieleen, eikä sitten oo mitään varasuunnitelmaa.

Hanna kirjoitti...

Kiva kuulla! Toivon aina, että saisin naurua aikaiseksi. Elämä on kevyempää, kun nauraa. Hyvää lomaa teille, toivottavasti WLAN ei pelaa, niin pysyy työasiat töissä.

Hanna kirjoitti...


I feel you! Joskus pääsee helpommalla, kun ei mieti mitä mikäkin päivä viivan alle jää.

Hanna kirjoitti...

Oh no. Yrittäjän velvollisuudet ja palkansaajan oikeudet. Ei paras yhtälö!

Hanna kirjoitti...

Totta! Sitä oppii tietämään mistä narusta milloinkin pitää vetää. Ja oppii siihenkin, että ei usko ihan kaikkea mitä sanotaan. Itse lisään aikamääreisiin sen 1-3h tilanteesta riippuen.

Hanna kirjoitti...

On se varmasti luonnekysymyskin. Toiset vaan tekee isolla intohimolla ja kelloon katsomatta. Se on kyllä viehättävä piirre ihmisessä, vaikka siinä on kääntöpuolensakin.

Hanna kirjoitti...

Firma varmaan pärjäisi paremmin, jos kaikki puhaltaa yhteen hiileen.

Hanna kirjoitti...

En tiedä minäkään, enkä vaihtaisi minkään :)

Hanna kirjoitti...

:D

Anonyymi kirjoitti...

Aivan loistava ja 100% paikkansa pitävä teksti! :D

Anonyymi kirjoitti...

Pitääkin linkata vaimolle tämä kirjoitus. Osaa varmasti samaistua ;)

Anonyymi kirjoitti...

Niin todellista. T. Yrittäjän kanssa yhdessä yrittänyt jo 25 vuotta. <3

Asiantuntia kirjoitti...

Oivaltava teksti! :) Olisinpa lukenut tämän ennen yrittäjäksi harkitsemista...