tiistai 29. marraskuuta 2011

Pitää kiinni ja päästää irti

Vaikeinta äitiydessä on oppia pitämään kiinni ja päästämään irti. Pitämään kiinni siitä, että kenelläkään ei ole oikeutta viedä oman sydämen alla kasvanutta. Ja silloin kun näin kuitenkin tapahtuu; päästämään irti siitä, mikä on oikein ja kohtuullista.

On opittava, että on joitakin ovia, joita ei voi avata. Ja että kuitenkin maailmassa on pelkkiä äitien lapsia, joista sairaala ei omista ainoatakaan.

On opittava pitämään kiinni siitä minkä sydämessä tietää oikeaksi, ja päästettävä irti järjen äänestä, joka on aina samaa mieltä niiden muiden kanssa.

On opittava puristamaan hellästi ja itkemään hiljaa pystyäkseen aamulla vakuuttamaan, että lopulta kaikki kääntyy parhain päin.

On kannettava vastuu ja kuljettava eteenpäin. On lakattava vilkuilemasta olan yli vapaaehtoisten varalta.

On hylättävä itsesyytökset ja vaalittava myötätuntoa omaa itseään kohtaan.

Vaikeinta äitiydessä on pitää kiinni ja päästää irti. Toiset oppivat sen vain vähän aikaisemmin kuin toiset.






4 kommenttia:

Jutta kirjoitti...

Oli nyt pakko liittyä blogin lukijaksi..Aivan huippu blogi. :) Sun teksteistä tulee aina niin hyvälle tuulelle.. ja tämä teksti oli tosi koskettava ja mahtava. Kiitos sulle,että jaksat kirjoitella blogia.. Siunattuja päiviä. :)

Hanna kirjoitti...

Kiitos <3 Ja tervetuloa lukijakuntaan.

Anonyymi kirjoitti...

Mäkin taisin jäädä koukkuun! :)

jenni kirjoitti...

Erityislapsen äitinä tämä teksti oli viimeinen pisara - pakko lukea lisää. tosin todettakaan, että tätä ennen luin vain nuo "miten kotiäiti pidetään järjissään?" ja allekirjoitan sanasta sanaan, että miehen tulee ilmoittaa se aika jolloin OIKEASTI tulee kotiin... ja 10-15min on merkittävä ero :)