torstai 8. joulukuuta 2011

Riskitöntä joulua!

Joulu kuuluu niihin pyhiin, jolloin kannattaa pelata varman päälle. Tämä kirjoitus vinkkeineen on omistettu kaikille riskinottokyvyttömille joulunviettäjille.

Että tarjoilut eivät menisi pipariksi…

Joulu ja syöminen ovat erottamattomat ystävykset. Helpoin tapa pilata joulu on torpedoida joulupöydän antimet. Tarjoilujen kanssa kannattaa olla tarkkana, ja siksi ensimmäinen vinkkini liittyykin juuri niihin. Nimittäin: Joulun varmimmat reseptit löytyvät Ruokapirkka-lehdestä, siitä K-kauppojen ilmaisesta lärpäkkeestä. Jos tottelee Pirkkaa, ei munaa keittiössä. Reseptit ovat niin yksinkertaisia ja selkeitä, että jopa minä onnistun niillä. Kaikesta päätellen jossain suomalaisella syrjäseudulla on Keskon koelaboratorio, jossa rotat hikoilevat kokinhatut päässä ja testaavat ohjeiden toimivuuden.

Ruokapirkassa parasta on se, että lehteä ei voi unohtaa kotiin. Paikallisessa automarketissa lehtiteline nököttää kaupan sisääntuloporttien läheisyydessä, ja kauppaan kahta kättä heilutellen tuleva asiakas voi käyttää lehden reseptejä ostoslistana. Ja juuri ostoslistat ovat keittiössä onnistumisen avain. Tulee mieleen eräskin kerta, kun lähdin kauppaan hakemaan ainekset Banoffeen pikaversioon (arvaattekin varmaan kotoisamman nimityksen tuotokselle). Banoffeehen tarvitaan digestivekeksejä, vispikermaa, sitruunamehua, kinuskikastiketta, voita, banaaneja ja kaakaojauhetta.  Kotona huomasin, että olin unohtanut ostaa digestivekeksit, vispikerman, sitruunat, kinuskikastikkeen ja voin. En valmistanut kaakaobanaaneja vaan lähdin uudelle ostoskierrokselle.

Vaivannäkö aineksien hankinnassa kannattaa, koska se mahdollistaa ohjeiden orjallisen noudattamisen. Enää en ala sikkesumaroimaan lisäämällä tai poistamalla raaka-aineita, vaikka joskus ohjeet tuntuvatkin hulluilta. Esimerkiksi lettutaikinaan laitan uskollisesti sokeria ja suolaa, vaikka oman logiikkani mukaan suola ja sokeri kumoavat toistensa voimavaikutuksen. Ruokapirkassakin on eritasoisia reseptejä. Itse suosin ohjeita, joissa lukee mahdollisimman monta kertaa "sekoita". Vältän ohjeita, jotka sisältävät sanan liivate.  Unohdan myös ohjeet, joissa laitetaan jotain yöksi jääkaappiin, koska elämä on lyhyt ja koska innostus on takuulla laantunut seuraavaan päivään mennessä.

Että lahjansaajat olisivat pähkinöinä…

Seuraava vinkkini liittyy lahjoihin tai tarkemmin ajateltuna paketointiin. Pomminvarman paketoinnin salaisuus on lahjapussit. Lahjoja on ihana ostaa, mutta niiden paketoiminen on sitten onnetonta puuhaa. Itse olen liian kärsimätön ja kiireinen askartelemaan hienoja paketteja, joten suosin lahjapusseja. Joskus sujautan jopa silkkipaperia lahjapussin sisälle ja olo on tosi chic. Lahjapussien ostossa keskeisintä on olla katsomatta hintoja, koska loppusummaa ynnäillessä saattaa tulla äkkikuolema. Kuten minulle eilen. Onko lahja halpa vai lahjapussi kallis, jos ne maksavat yhtä paljon? Kas siinäpä kysymys. No kuitenkin. Tänä jouluna päädyin ostamaan lahjapaperia, mikä osoittautui tietenkin virheeksi. Ruttuinen ja teipikäs lahja on sympaattinen ainoastaan silloin, kun sen tekijä on alle kouluikäinen tai mies. Sanotaan, että ajatus on tärkein, mutta joskus sitä jää miettimään mikä ajatus siitä rekanallejääneennäköisestä askartelusta oikein huokuu? Se, että lahjan antaja yritti ilahduttaa, vai se, että lahjan antaja ei välitä saajasta viittä kessuakaan?  Paketeistani tuli niin rumia, että päätin olla kirjoittamatta lahjan antajan nimeä. Arvaavat kyllä.

Jos siis haluaa onnistua paketoinnissa, kannattaa ostaa lahjapusseja.

Että pyhät eivät jäisi tähdenlennoksi vain…

Joulunvietto on hyvä rakentaa perinteiden varaan mikäli haluaa pelata varman päälle. Perinteissä on parasta juuri niiden yllätyksettömyys. Perinteiden puuttuessa niitä voi myös luoda. Perheemme vakiokäytäntönä on jouluaamun sauna (tiedän, tosi originellia). Joulusaunassa punainen retroradio raikaa ja Tiimarin parin euron tontut sissivät paljaita saunojia. Saunan jälkeen syömme runsaan aamupalan laajennetun perheen voimin. 

Viime jouluna halusin aloittaa uuden perinteen ja sijoitin joitakin eurosia Willow Treen seimiasetelmaan Ajatuksena oli järjestää jokajouluinen spektaakkeli, jossa koristeet otetaan juhlallisesti esille ja samalla kerrotaan jälkipolvelle Jeesus-lapsesta. Mielikuvissani tuo hetki on rauhallinen, juhlallinen, jännittynyt ja ehkä hiukan salaperäinenkin.  Vielä tänä vuonna toimitus ei sujunut odotetulla tavalla. Kaiken edellämainitun sijasta tunnelma oli hiukan kireä ja jokseenkin meluinen. Hahmojen asettelu huipentui koristeiden styroksilaatikon osittaiseen teurastukseen - käytännön toteutusta pitää siis vielä hioa ensi vuotta varten. Seimisetti on kuitenkin osoittautunut tarpeelliseksi hankinnaksi. Olimme eilen koko perheellä asuinalueemme perhepäivähoitajien järjestämässä joulutempauksessa, jossa kiersimme metsässä jouluaiheisilla rasteilla. Yhdellä rastilla oli seimiasetelma, oikein enkelit ja kaikki. Kolmivuotiaamme mielestä seimessä makasi apina...

Että koti ei palaisi poroiksi…

Riskittömään joulunviettoon kuuluu paloturvallisuudesta huolehtiminen. Itse olen saanut kuluneella viikolla kaksi kouriintuntuvaa muistutusta siitä miten helposti asiat voivat luisua väärille raiteille. Ja miten pilkka saattaa joskus sattua omaan nilkkaan.
Ensimmäinen ohops-tilanne sattui pari päivää sitten. Päivitin Facebook-statustani seuraavalla tavalla:  Nyt pitää varmaan lyödä läppärin kansi kiinni, että en vaan ole sellainen kuuluisa nettiäiti. Kyllä ennen vanhaan kaikki oli paremmin kun perheenäiditkin katseli vaan telkkaria!”  Samoihin aikoihin 3-vuotiaamme istui ruokapöydän alla (keinokuitumatolla) ja yritti saada tulitikkua syttymään. Tosiaan kannatti lopettaa viisastelu ja katsoa vähän mitä ne kohdun hedelmät oikein puuhailevat.
Toisen muistutuksen tulella leikkimisen vaarallisuudesta sain eilen, kun mieheni ja appiukkoni latasivat takkaan puita makkaranpaistotarkoituksessa. Muuten hyvä, paitsi että oli  pari muuttujaa matkassa. Olin sisustuslehtien innoittamana polttanut takassa kynttilöitä. Olosuhteista johtuen kynttilät vähän riehaantuivat sillä seurauksella, että talia valui hiukan sinne takan alempiinkin kerroksiin. Takkaa sytyttäessä roihu oli melkoinen ja lieskat levisivät kirjaimellisesti koko takkaan. Pitkä tarina lyhyesti: tarvittiin palokunta ja pari hiilidioksidipulloa sammutuspuuhiin. Tai kuten esikoinen asian ilmaisi: "Isi ja pappa paistoi makkaraa, ja sitten tuli sellainen tilanne." Todellakin. 
Ken haluaa pelata varman päälle, huolehtikoon paloturvallisuudesta. 

                    Makkaranpaisto gone bad. Mieheni tallensi tilanteen.
 
Riskitöntä joulua vaan kaikille,
Hanna
Ps. Yksi tuhannen taalan vinkki tuli vielä mieleen! Jouluroskien keskeltä kannattaa pelastaa yksi sopivankokoinen pahvilaatikko. Kun joulu on lusittu, laatikon voi leikata levyiksi, ja levyjen ympärille voi kääriä kilometrinpituiset jouluvalot siisteille kerille. Tästä vinkistä kiitätte minua vuoden päästä.