torstai 19. tammikuuta 2012

Kauppareissujen syvin olemus

Jokainen kauppareissu on arvoitus. Kotoa lähtiessä harvoin osaa aavistaa mitä tuleman pitää, vaikka loppuviimein ostoskierros automarketissa onkin vain heijastusta kulloinkin vallitsevasta mielentilasta. Merkit ovat ilmassa, jos niitä osaa lukea. Itse lajittelen omat kauppareissuni neljään pääkategoriaan: Viisi leipää ja kaksi kalaa, Haunting Zombie im Toppahaalarit, Viikonloppufiilis ja Arjen säästöjä.


Viisi leipää ja kaksi kalaa
Viisi leipää ja kaksi kalaa-kauppareissut ovat niitä kaikkein raivostuttavimpia. Ensin näkee sen vaivan, että lähtee liikenteeseen, ja sitten se vähäinenkin lähdön hetkellä ollut draivi ehtyy ja loppuu tyystin ennen kuin ehtii saavuttamaan marketin haukottelevat liukuovet. Hyllyjen välissä laahustaessa tuntuu siltä, että oikeastaanhan sitä ei tarvitse ostaa juuri mitään. Jauheliha – no sitä on ehkä pakastimessa, vessapaperin voi korvata menneen sesongin serveteillä, hiivan ruokasoodalla ja niin edelleen. Omia vakuutteluja on helppo uskoa ainakin silloin, kun ei ole kotona jaksanut avata jääkapin ovea ja tarkistaa puutteita. Jos on lähtenyt liikenteeseen täyteen ahdetulla vatsalaukulla, silloin myös kylläisyyskeskus tukee tätä harhaista ajattelua. Sanotaan, että nälkäisenä ei saa lähteä ruokaostoksille, mutta ainakin niiltä reissuilta tulee ostettua jotain. Viisi leipää ja kaksi kalaa - ostosreissu onkin saanut nimensä siitä, että kategoriaan sijoittuvien kauppavisiittien jälkeen kassin sisältö täytyy siunata, mikäli aineksista aikoo loihtia ateriat edes yhdelle päivälle. Yleensä siunailu alkaakin heti kotona, kun kassia tyhjätessä huomaa unohtaneensa nekin harvat tuotteet, jotka oli tullut kirjoittaneeksi takin taskussa elbanneeseen ostoslistaan.


Haunting Zombie im Toppahaalarit
Haunting Zombie im Toppahaalarit-ostosreissut ovat ikimuistoisimpia. Ne ovat kauppareissuja, joille on lähdetty kohtaloa uhmaten lasten uniajan jälkeen. Lasten kanssa. Itse koin tälläisen ostoselämyksen viimeksi eilen. Esikoinen kulki perässäni pikkuruisia ostoskärryjä lykäten mustat rinkulat silmien ympärillä. Koko kauppareissun ajan takaani kuului tasaisella nuotilla "Sä oot tyhmä, äiti sä oot tyhmä, sä oot tyhmä". No nyt juksasin. Kyllä sinne väliin mahtui myös kimakampaa protestia sen jodosta, että menin laittamaan Täplä-jugurtit vahingossa omaan kärryyni... Joskushan käy niin, että lapsi flippaa ihan totaalisesti. Siinä tulee yllättävän hiki kun pitelee toisella kädellä täysin holtittomasti rimpuilevaa viisitoistakiloista ja toisella kädellä nostelee tavaraa hihnalle. Tämäntyyppisissä tilanteissa säädän puheäänelle volumerajoituksen ja otan kasvoilleni lammasmaisen hymyn, jolla viesitän: Minä tarjoan tämän lystin. Tuon pitkältä tuntuvan lyhyen hetken ajan kaikki marketissa asioivat äiti-ihmiset saavat kokea syvää iloa siitä, että huutava lapsi on kerrankin jonkun muun.


Viikonloppufiilis
Viikonloppufiilis-kauppareissut ovat parhaita! Ne ovat niitä reissuja, kun on vain kertakaikkisen hyvä boogie. Usein nämä kauppareissut sijoittuvat nimensä mukaisesti viikonlopun kynnykselle. Viikonloppufiilis saa aikaan tunteen, että korkeintaan taivas on rajana. Kauppareissuilta tulee ostettua kaikenlaista jännittävää. Erikoisia juustoja, käteviä tarjoussilikonivuokia, tulppaaneja, herkkuja ja vaikka mitä! Tuntuu, että ostoskärryt lentävät ja sitä hymyilee leveästi kaikille vähänkin tutun näköisille vastaantulijoille. Kassalla ostosten loppusumma on paljon, mutta mitäpä tuosta. Pääasia, että on hyvä fiilis.


Arjen säästöjä
Arjen säästöjä-kauppareissut ovat seurausta viikonloppufiiliksestä. Ne ovat eräänlainen kauppareissujen krapula. Sillä aina väistämättä koittaa maanantai, tai joku muu päivä, jolloin rahat loppuvat. Silloin tehdään Arjen säästöjä. Arjen säästöjä-kauppareissuilla syleillään bonuskortteja ja ostetaan tarjoustuotteita. Parhaat tarjoustuotteet löytyvät seuraamalla juonen näköisinä askeliaan pidentäviä ikäihmisiä ja muita tarjoushaukkoja. Toki, jos on varaa, voi myös tilata maakuntalehden ja lukea tarjoukset sieltä. Säästöliekillä lepattavan shoppailijan kannattaa olla tarkkana: Juonivat kauppiaat ovat ripustaneet isoja tarjouskyltin näköisiä hintalappuja ympäri kauppaa. Loukut on viritetty juuri meidänlaisiamme markettirottia varten. Aina silloin tällöin kannattaa varovasti nostaa tälläisen tarjouksen helmaa ja kurkistaa alkuperäisestä hintalapusta tuotteen normaali hinta. Jos hinta on sama kuin "tarjouksessa", ei ole mitään syytä ostaa kyseistä tuoteta yhtään enempää kuin mitä tarve vaatii. Arjen säästämistä on se, että ei paasaa päiväysvanhoja  mutta avaamattomia tarjoustuotteita roskakoriin.


En minä vielä lopettanut.


Haluan muistuttaa muutamasta käyttäytymissäännöstä, joita noudattamalla kaikkien automarketasiakkaiden rinnakkaisshoppailu sujuu jouhevammin.


1. Älä tunge erikoisparkkeihin mikäli et ole pätevöitynyt niihin
Lapsiperheiden parkkiruudut ovat meille perhe-elämän runtelemille  maailman ainoa paikka, jossa voimme edes pienen hetken kokea olevamme eliittiä. Pidetään siis paikat vapaana niille, joille ne kuuluvat. Joku etu siitä pitää saada, että ostaa yhden maidon sijasta kymmenen! (Vaikka minä en kyllä osta). Onko mikään niin mahtavaa, kuin päräyttää merkattuihin ruutuihin farmarillaan ja heilutella neljää autonovea ihan vain siitä ilosta, että ei osu mihinkään! Melko usein merkatuille paikoille kuitenkin pyrkii sinne kuulumattomia henkilöitä. Moni aikaisemmin invapaikalle parkkeerannut kaljapullonpalauttaja on mitä ilmeisimmin kokenut ihmeparantumisen.


2. Kunnioita muiden asiakkaiden yksityisyyttä
Älä koskaan anna katseesi vaeltaa muiden asiakkaiden ostoskärryihin ilman lupaa. Ostoskärryihin kurkkiminen on sopimatonta, koska niiden sisältö paljastaa ihmisestä kaiken. Kassaneideillä pitäisi olla vaitiolovelvollisuus. Sen verran kovalta tuntuu toistuvasti levittää koko elämänsä heidän silmiensä eteen.

3. Noudata kulkusuuntia ja väistämissääntöjä
Shoppailu sujuu kivuttomasti, jos menet virran mukana kuin kuolleet kalat konsanaan. Mielestäni ainoa oikea tapa kiertää automarketti on aloittaa kierros hedelmä-vihannes osastolta. Hevi-osastolla kuluu ainakin  50% kauppareissuun kuluvasta energiasta kaiken sen sukkuloimisen, pussittamisen ja punnitsemisen takia. Mikäli osasto olisi kierroksen lopussa, en jaksaisi ostaa sieltä mitään... Joka tapauksessa vastakarvaan kulkemista pitäisi rajoittaa ainakin ruuhka-aikoina. Ja vielä väistämissäännöistä: Automarketissa asioidessa on hyvä soveltaa tuttua kivi-paperi-sakset -menetelmää. Jos kaksi asiakasta saapuu samalle kassalle samaan aikaan, ja toisella on ostoskärry täynnä ruokaa ja toisella tyyliin banaaniterttu, tyyppi tertun kanssa saa mennä ensin. Jos taas banaanitertun ostaja ja äiti parin lapsen kanssa saapuu kassalle yhtä aikaa, lapsiperhe voittaa banaaniterttutyypin. Jos  taas kaksi lapsiperhettä saapuu yhtä aikaa kassalle, etuajo-oikeus on sillä äidillä, jonka lapset huutavat kovempaa. Se on kaikkien yhteinen etu.


Näillä ajatuksilla teitä markettiin saatellen,


Hanna



8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Huippu!! :)

Mrs.Marple kirjoitti...

Monta kertaa tekis mieli sanoa perheparkkiin tunkevalle keski-ikäiselle miehelle että jos kotona on teini-ikäinen lapsi niin se EI oikeuta perheparkin käyttöä..

Pitääpä muistaa tuo kivi-sakset-paperi :D

Anonyymi kirjoitti...

Allekirjoitan täysin kaiken edellisen. Ps. hämärä tekstiviesti muuten liittyi edelliseen keskusteluumme ja sitten flunssani :) Nähdäänpä taas!

Hanna kirjoitti...

Pakko tunnustaa, et on siihen parkkiin tullut itsekin ajettua tyhjin turvaistuimin - saavutetuista eduista ei luovuta.

Voi Tiia: Unohdin vastata, katsoin vieläpä sitä samaa mainosta samaan aikaan!!

Anne-Mari Haapala kirjoitti...

Kauppaa kohti, hymyssäsuin; onhan vuorossa viikonloppufiilis :-D Kiitos taasen fiilistelystä!

Anna kirjoitti...

Voi että, aivan mahtikset iltanaurut, kiitos! Elämän tosia kun on pienet lapset ja vähän rahaa :)

Onneli kirjoitti...

Haha, niin osuvaa :D

Nadalna kirjoitti...

Hah, sait kyllä hymyn huulille vielä tähän aikaan yöstä!