keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Yhteisvastuukeräys

Olen lupautunut toimimaan yhtenä tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksen kerääjistä. Lykättyäni tehtävän suorittamista kuukauden päivät, päätän hoitaa homman pois jaloista. Piankos sitä nyt yhden pikku kadunpätkän ovet kolkuttelee, ajattelen.

Lähden matkaan reippaasti ja kannan rinta rottingilla nimikylttiäni. Siinä lukee "arkienkeli" ja nimeni alla. Kyllä kelpaa, vaikka se ensin tavaamani "arkkienkeli" olisikin ollut mahtipontisempi. Muutaman sata metriä kuljettuani tajuan, että minulla ei ole mukana a) kynää keräyslistan täyttämiseen eikä b) kirjekuorta rahoille. Epäilen, että seteleitä taskuihin sullova ker(j)ääjä saattaisi herättää epäluottamusta, joten kieppaan vielä kodin kautta.

Toinen lähtö ei ole yhtä reipas kuin ensimmäinen. Rattaissa istuva ihmiskilpi, vajaan vuoden vanha kääpiö-Gabrielini alkaa päästellä tympääntyneitä äännähdyksiä jo ennen kuin ehdimme kurvata pois kotikadulta. Jatkan matkaa sitkeästi, koska uskon, että keräystulos on parempi lapsen kanssa kuin ilman.  Ei kai kukaan pysty vastustamaan neljän hampaan hymyä?

 Puolitoista tuntia myöhemmin tiedän, että yllättävän moni pystyy.   Samassa ajassa minulle on myös selvinnyt, että näillä nurkilla ei tonttimaata tuhlata! Omakotitalojen lisäksi yhden onnettoman kadun varteen on onnistuttu asettelemaan yhdeksän rivitaloa! Se siitä pikku kadunpätkästä. Alueen suunnittelija on takuulla pelannut lapsena Tetristä.

Olen  iloinen jokaisesta ovesta, jota ei avata. Brosyyrit postilaatikkoon vaan ja se on morjens! Jossain vaiheessa tajuan,  että olisi noloa viedä kirkkoherranvirastoon tyhjä kuori, joten alan toivomaan, että joku sittenkin olisi kotona. Toiveisiini vastataan ja keräys alkaa tuottaa tulosta. Kahdessa kodissa murtaudutaan alaikäisen säästöpossuun. Sellaista se elämä on.

Kotimatkalla olo on jotenkin kunnollinen. Yhteisvastuu painaa yllättävän vähän.

Otteita elävästä elämästä:

- Hei. Haluaisitteko osallistua Yhteisvastuukeräykseen?
- Voi että... Kun mulla ei ole YHTÄÄN käteistä!
- Haluaisitko siinä tapauksessa tälläisen tilisiirron?
- En.
- Kiitos ja hyvää illanjatkoa.

***
- Hei. Haluaisitteko osallistua Yhteisvastuukeräykseen?
- Joo, odotas pieni hetki (perheenisä kaivaa kukkaroaan).
Laitan rahat kirjekuoreen, mutta kuori kiepsahtaakin ylösalaisin, ja kolikot sinkoilevat iloisesti portaita pitkin lumihankeen ja vähän muuallekin...
- Nyt ei tainnut mennä apu aivan perille asti. Kiitos ja hyvää illanjatkoa!
Yritän lopettaa hihittelyn ennen seuraavaa ovea.

***
- Hei. Rahat tai henki.
Saan rahat. Sukulaismieheltä.
- Kiitos ja hyvää illanjatkoa.

***

Ensi vuonna uudelleen.

Yhteisvastuullisin terveisin,

Hanna