sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Minä uskon kolmioon

Koin hengellisen herätyksen ollessani viidesluokkalainen tyttö. Körtit sanoisivat, että minusta tuli armon kerjäläinen, evankeliset sanoisivat, että löysin kasteen armon, helluntailaiset puhuisivat uskoontulosta, kansanlähetysläiset uudestisyntymisestä. Viidesluokkalainen tyttö sanoisi, että tuli sellainen olo, että Jumala on olemassa.

Riparilla koitettiin sanoittaa sitä, kuka tämä olemassaoleva Jumala on. Opetustunneilta jäi mieleen kolmio, jonka keskellä on silmä. Samanlainen valvova silmä kuin BigBrotherilla. Minä uskon kolmioon.
Jäi leiriltä mieleen muutakin. Nuorisotyöntekijä kertoi ensimmäisestä seksikokemuksestaan tyttöystävänsä kanssa. Kondomi oli kadonnut kesken puuhien (arvaatte varmaan mihin) ja sitä oli sitten etsitty taskulampun valossa. Nuorisotyöntekijä kertoi, että kondomi oli vihreä. Isoset sanoivat, että ei saa pettää.

Rippikoulun jälkeen kokeilin sopisinko helluntailaisten joukkoon. Helluntailaisuudessa  oli plussaa toimiva nuorisotyö, uskonkysymysten vakavastiottaminen, erinomaiset puitteet muusikonaluille ja erinomaiset miesmarkkinat.  Helluntaiseurakunnasta löysin aviomieheni. Helluntailaisuuden kanssa ongelmaksi koitui se, että minut on lapsena kastettu. "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, ja lapsikaste ei ole mikään kaste", seurakuntakaveri toisti. Muut nyökkäilivät, minä itkin.

Ylioppilaskirjoituksissa kohtalo puuttui peliin/Jumala johdatti/onni suosi rohkeaa/tähdet olivat oikeissa asennoissa. Kirjoitin uskonnon reaalikokeesta laudaturin ja sain Suomen uskonnonopettajienliitolta kunniamaininnan menestyksestä kansallisella tasolla. Koska äidinkielen koe epäonnistui (Magna cum laude todellinen emämunaus approbatur), valitsin alakseni teologian. Hakuaika tiedekuntaan oli päättynyt, joten päädyin välivuosilaiseksi Kansanlähetysopiston teologiselle linjalle.

Kansanlähetysopistolla opetettiin Jumalasta. Sain tunnetason kokemuksen siitä, että Jumala on rakkaus, ja että en ehkä ihan oikeasti joudu sinne helvettiin. Se oli iloista aikaa se. Kansanlähetysopistolla plussaa oli myös se, että  Raamattua käytiin läpi systemaattisesti. Miinusta oli se, että vuoden jälkeen aloin todenteolla ärsyyntymään puheista, jotka perustuvat kontekstistaan repäsityihin raamatunlauseisiin.

Jäin Kansanlähetykseen ja luterilaiseen kirkkoon. En abortti-, homoavioliitto-, Räsäs- tai minkään muidenkaan teologisten tai poliittisten kysymysten takia, vaan siksi, että oma henkilökohtainen elämäni on ollut välillä yhtä helvettiä, ja usko sattuu tuomaan siihen turvaa ja toivoa.

Joten jos saan pyytää: Kun iltapäivälehdet repivät lööppejä Räsäsestä, Kansanlähetyksestä, Kristillisdemokraateista, homoista, lesboista, papeista tai mistä tahansa aiheesta helvetin, maan ja taivaan väliltä, älkää vetäkö yhtäläisyysmerkkejä näiden väittämien ja minun välilleni.

Mutta silti. Minä uskon kolmioon, enkä voi sille mitään. Anteeksi.