Kun masennus helpottaa


Kun masennus helpottaa, ihminen herää henkiin. Kun masennus helpottaa, apatia valuu ulos. Yöllä on helpompi nukkua ja päivällä olla hereillä. 

Kun masennus helpottaa, on voimia kurkottaa lohdutukseen, jota luonto tarjoaa. Kun masennus helpottaa, pystyy iloita pienestä laiturista, jota aaltopeitto keinuttaa, ja saada lohtua tuulen tasaisesta huminasta, joka katkaisee arjen äänet. 

Kun masennus helpottaa, voi nähdä loputtomat mahdollisuudet iloon. Kun masennus helpottaa, nauru palaa. Ei se, joka juhli omaa tai toisen epäonnistumista, vaan se, joka kuplii hyvää oloa ja iloa nyt-hetkestä. Kun masennus helpottaa, palaa myös itku. Ei se syvä ja raskas, joka huuhtoo horisontin, vaan se pieni ja ystävällinen, joka puhdistaa sydämen silmät.

Kun masennus helpottaa, menneisyyden ahdistus vuotaa yhä harvemmin nykyhetkeen. Kun masennus helpottaa, mieli ei enää hädissään etsi uhkaa ympäriltään, vaan osaa yhdistää tunteen ja tuskallisen muiston. Kun masennus helpottaa, sanaton ahdistus jakautuu pienempiin ja käsiteltävempiin osiin. Tunne ja tarina kohtaavat.

Kun masennus helpottaa, haaveet löytävät kotiin. Kun masennus helpottaa, muistot löytävät myös. Voi matkata mielessään lapsuuden mummolaan ja kurkistaa jokaiseen kaappiin, tai muistella, miltä konseptipaperi tuntui käteen ylioppilaskirjoituksissa. Kun masennus helpottaa, voi lopettaa muistelun milloin haluaa.

Kun masennus helpottaa, lakkaa jatkuvasti pelkäämästä, että jotain pahaa tapahtuu juuri meille. Kun masennus helpottaa, alkaa uskoa iloisiin yllätyksiin. Alkaa selvemmin nähdä, mikä tähän hetkeen johti. Että olosuhteet olivat niin ankarat ja säälimättömät, etteivät iskut antaneet muuta mahdollisuutta kuin vetäytyä niin syvälle itseen, ettei mikään koske tai kosketa.

Kun masennus helpottaa, pitää opetella hyväksymään toivo. Kun masennus helpottaa, pitää hyväksyä pelko myös - pelko siitä, että joku tai jokin puhaltaa sammuksiin vastasyntyneen elämänliekin. Kun masennus helpottaa, pitää uskaltaa luottaa, että ravittu ilo voimistuu, ja lopulta kuroo pelkoon niin pitkän etumatkan, että se eksyy lopullisesti.

Kun masennus helpottaa.
Niin, aivan kuin se alkaisi helpottaa.

3 kommenttia

Anonyymi kirjoitti...

Voi Luojani miten kaunista,lohdullista,hoitavaa.Joku,Sinä,osaat sanoa ja kirjoittaa ylös sen kaiken ,joka sisältäni ei tule ulos.Kyyneleet alkaa virrata.Joku ,Sinä,ymmärrät masennuksen olemuksen.Sen sisäänpäin kääntyneisyyden,itsensä kanssa alati jatkuvan keskustelemisen.Kun ruumis ei tottele,värit ovat kadonneet,elämänhallinta hukassa.Ja kun tiedät.Kaikki niin jumalattoman hyvin,että oksettaa.Saanut tanssia ruusuilla.Ja kuitenkin mieli musta.Voi kuinka sinun sanasi havahduttaa,niissä on hukatut avaimet lukkoihin.Jostakin vielä löytyy mahdollisuus alkaa elää,nousta ja lähteä.

Anonyymi kirjoitti...

Keskustelu- ja vertaistukifoorumin mielenterveysongelmista kärsiville:

https://www.hullujenhuone.com

Aiheina on mm. ahdistus, masennus, paniikkihäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko ja muita.

Tervetuloa keskustelemaan kaikki joita aihepiiri koskettaa!

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä kirjoitus tämäkin. Ja onnittelut värien palaamisesta elämään.