perjantai 7. lokakuuta 2016

Antikristus ja squashmaila

Satunnaiset kohtaamiset ovat joskus niitä parhaimpia - ainakin silloin, kun uskaltaa kohdata ventovieraan ytimestään käsin ja jättää odotetut käytösmallit henkariin. 
Jos vastapuoli sattuu olemaan samalla aaltopituudella, voi syntyä aito kohtaaminen, joka voi olla liikuttava vapauttava, puhdistava tai ihan vaan hilpeä.  

Muutama viikko sitten kohdalleni osui yksi tällaisista hilpeistä satunnaisista kohtaamisista. 

Varastoa siivotessa vastaan tuli vielä myyntipakkauksessa oleva squashmaila. Mieheni rakkain urheiluharrastus oli aikoinaan urheiluvälineiden ostaminen, joten kapistukselle ei ollut tullut varsinaista käyttöä. 
Setelin tuoksu mielessä laitoin mailan myyntiin paikalliselle av-yv-kirppikselle, jossa menee kaupaksi kertaalleen pureskellut varpaankynnetkin. Olin mailan suhteen melko toiveikas.

Olin jo menettämässä toivoani, kunnes sitten erään syksyisen päivän iltana puhelimen ruutuun ilmestyi Facebookin ihananpunainen ilmoitusmerkki! Alustava varaus kaverin puolesta! Jippikayjei-hei sä tsiigaat voittajaa-a-aa! Olin jo poksauttamassa kuoharipulloa auki ja vetämässä kartiohattua päähän, kunnes tulin vilkaisseeksi mailan varsinaisen ostajan Facebook-profiilia.

Olin saada paskahalvauksen.

Profiilikuvassa punaista taustaa vasten kurkotti mustanpuhuva kammottava kasvoton mies. Sellainen veitsenheilutusvideoiden ja 90-luvun saatananpalvontadokumenttien hahmojen hybridi. Kansikuvassa komeili kynttilöin valaistu alttari ja pääkalloja sekä eri maailmanuskontoihin viittaavia symboleja.
Hyvää Paimenta lampaineen ei sillä alttarilla määkinyt. 

Siinäpä sitten olikin ongelmaa kerrakseen, kun raha houkutti, kaupat oli jo sovittu, mutta teologilta menikin pupu pöksyyn. Yritin keksiä  järkevänkuuloista tekosyytä, jonka varjolla välttäisin tapaamasta varsinaisen ostajan ja silti tekisin kaupat. Kirjoitin, pyyhin, kirjoitin, pyyhin ja kirjoitin, mutta tekosyytä en keksinyt.

Niinpä tein sen, mitä joskus teen ja toimin ytimestä käsin: Kytkin rajoittimet pois päältä, suljin kriittisen ajattelun ja kirjoitin sen mitä aivot ensimmäisenä tuottivat:
"En tiennytkään, että antikristus pelaa squashia."

Hieno pelinavaus, Hanna. 
Vanhan sanonnan mukaan on myöhäistä katua, kun tavara on jo housussa, joten reippaana tyttönä jatkoin valitsemallani uralla ja ilmoitin, että kuvan näköiselle kaverille en ovea avaa, enkä todellakaan anna osoitetta!

No, kannatti olla reipas, sillä kyseisen pimeyden lähettilään ihan tavallisen näköinen kaveri seisoi seuraavana aamuna klo 8.00 kotioveni takana. Hyvä niin, sillä Jeesus-aurani onkin sen verran vahva, että antikristus olisi todennäköisesti alkanut sulamaan kaksi metriä ennen kotioveamme ja kaupat olisivat jääneet tekemättä kokonaan. 

En tiedä havaitsinko oikein vai kuvittelinko molemminpuoleisen hilpeyden kaupantekohetkellä. Siinä minä seisoin ovenraossa yöpaitasillani vauva kainalossa ja yritin pitää naamaa virastolukemilla.
Jälkeenpäin sain viestin, jossa kerrottiin, että  antikristus on iloinen ostoksestaan, ja kuulemma ihan "tirautti onnen verikyyneleen". 

Kohtaaminen nauratti loppupäivän. 

En osaa sanoa kumpi oli riemullisempaa, asian tiimoilta käyty epätavallinen dialogi, vai sen tajuaminen, miten helpoksi hankalat asiat käyvät, kun tekee mitä haluaa ja sanoo mitä ajattelee. 

Siihen yllytän teitä nyt!  Antakaa joskus mennä ja katsokaa kuinka käy. Aina ei käy hyvin, mutta se onkin sitten toinen tarina.






 

3 kommenttia:

tiiu kirjoitti...

Tää oli paras!!!T:Tintti

Anonyymi kirjoitti...

Nää sun tekstit on kyllä niin hilpeitä �� Joka kerta naurattaa näitä lukiessa, you rock! ��-MinnaKoo

Anonyymi kirjoitti...

Nää sun tekstit on kyllä niin hilpeitä :) Joka kerta naurattaa näitä lukiessa, you rock! :) -MinnaKoo