keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Brändinäisyydestä kärsiville

Kuvittele tähän valokuva, se sadaskahdestoista otos, joka on sopivasti totta ja sopivasti valhetta. Kuvittele pari filtteriä päälle. Kuvittele kuvan alle kolmannella kotimaisella kirjoitettu kannustuspuhe, jossa on kaikkea enemmän eikä mitään vähemmän. Kuvittele viittaukset suuriin unelmiin, tavoitteisiin ja saavutuksiin. Älä kuvittele viittauksia siihen, mitä ne maksavat. Kuvittele hehkutusta ilman perusteluja. Kuvittele parit emojit. Kuvittele tekstin perään #joltain#viisaammalta#varastettu#ajatus, #kliseekin#käy.

Kuvittele ihminen, jolla on samaan aikaan tarve sekä olla esillä että pysyä piilossa. Kuvittele brändiksi puristettu ja rautalangasta väännetty ihanneminä: Tältä minä näytän, tässä ovat ystäväni (ja tältä he näyttävät!) ja näin minä ajattelen ajattelevani. 

Kuvittele mitä kuvasta puuttuu. Kuvittelepa oikea ihminen.

Minä kaipaan oikeita ihmisiä. Sellaisia aitoja ihmisiä, joilla on mieluummin huonoja omia ajatuksia kuin hienoja muilta lainattuja ajatuksia. Kaipaan ihmisiä, jotka sanovat oho, kun mokaavat, ja ai, kun sattuu. Kaipaan ihmisiä, jotka uskaltavat sanoa, että paska päivä, tai ei huvita. Kaipaan ihmisiä, joille minä uskallan sanoa, että paska päivä, tai ei huvita. Kaipaan ihmisiä, joiden seurassa uskallan olla oikea ihminen. Kaipaan ja ikävöin sellaisia ihmisiä, joiden seurassa uskallan olla piiloutumatta.

Huomaan kärsiväni yksinäisyydestä,  brändinsä takana piileskelevistä ihmisistä, tai oikeastaan näiden kahden yhdistelmästä. Olen keksinyt ilmiölle nimenkin.

Hei kaikki. Olen Hanna, 33 vuotta, ja kärsin brändinäisyydestä. 

Ps. Sinä brändikäs, haluan kai tällä sanoa, että kaipaan seuraasi.

2 kommenttia:

Taina kirjoitti...

Paljon tätä myös miettinyt. Vaikea löytää ihmistä, kun pitäisi murtautua brändin läpi ja se vie aikaa.

Hanna kirjoitti...

No se. Ja toisaalta voi olla itsekin vaikea olla oma itsensä, kun tulee helposti sellainen tunne, että pitäisi olla enemmän kuin on. Sitte siinä onki jo kaksinkertainen seinä välissä.