tiistai 25. lokakuuta 2016

Lihava olo

Lihavuus ei ole lukema puntarissa, vaan se on tunne. Se on lihava olo

Minulla lihava olo ilmenee tunteena siitä, että kävellessä kompastuu omiin reisiin. Tämä siksi, että vartalonmallini on päärynä, ja alan täyttyä pohjalta. Raskauksien myötä läski tosin on noussut päähän asti.

Minulla on usein lihava olo. Ainoa hetki, jolloin en tunne lihavaa oloa, on silloin, kun olen juuri laihtunut viisi kiloa tai silloin, kun olen sokerihumalassa. Siksi olen sokerihumalassa usein. 

Se on kierre. Kanelikierre.

Sokerihumalaa seuraa sokerikrapula. Krapulaan auttaa loiventava, esimerkiksi keksi, tai oikeastaan koko keksipaketti. Jos on syönyt yhden keksin, onhan ihan sama, vaikka söisi koko keksipaketin, ja sen keksipaketin paketin. 

Lihavalla ololla ei ole aina mitään tekemistä painon kanssa. Laihallakin ihmisellä voi olla lihava olo. Tämä johtuu siitä, että laihan ihmisen vähäiset läskit ovat silmillä. Siksi hän näkee läskiä kaikkialla mihin katsoo. Laihoillakin ihmisillä pitää olla oikeus lihavaan oloon, vaikka se onkin ärsyttävää meidän vähän lihavempien ihmisten mielestä. 

Lihavaa oloa lieventää kauniit vaatteet. Varsinkin oikean kokoiset. Viime viikolla olin rohkea, ja ostin vaatteita sille vartalolle, jonka omistan, enkä sille vartalolle, jonka toivoisin omistavani. Olen kasvanut ihmisenä muutakin kuin kokoa, joten en leikannut kokolappuja pois. 

Koko on vain numeroita, ja elämän progressiivinen tapa verottaa kyllä pitää huolen siitä, että lopulta me kaikki mahdumme samankokoiseen arkkuun. 

Otetaan pullakahvit sille!

- Hanna

Ps. Sanovat, että kannattaa iloita siitä mitä on, eikä itkeä sitä mitä puuttuu. Sain ystävältä edellä mainittua ajatusta myötäilevän vinkin, ja aionkin käydä ostamassa pyöräilykypärän, jossa lukee "I love my brain".

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hihhii! Mulla on läskit ollut vuosia silmillä, muutaman viime vuoden myös vahvasti vartalolla. Koskaan en ole mikään 34-36 laiheliini ollutkaan, nyt ymmärrän etten esim nuorena ollut läski ensinkään. Hyvä kirjoitus sulla niin tutusta aiheesta. Ja juuri tänään, syysloman pimeydessä ja PMS oireista kärsien tunnustan ton sokerihumalan olevan niiiiiiin tuttua. Tsemppiä kanssasisar!

Hanna kirjoitti...

Sokerihumala on hyvä henkinen puudute :D Mulla on ollut sama juttu: lukiossa olin niinku tikku, ja mielestäni olin ihan valtava. Voi voi :D

Anni Luoma kirjoitti...

Voi voi kun tuttua! Jatkuvaa taistelua, kunnes hetkittäin ymmärtää, että ihmisillä on oikeita ongelmia ja omatkin energiat menis parempaan käyttöön toisissa ajatuksissa.

Taina kirjoitti...

Mäkin keksin vasta tuon sopivien kokoisten vaatteiden ostamisen! Aika näppärää!

Hanna kirjoitti...

Kyllä, hetkittäin! Mutta vain hetkittäin :D

Hanna kirjoitti...

Jännä, että ne on saman hintaisia kuin ne väärän kokoiset ;)