perjantai 9. joulukuuta 2016

Lapsiperheen lahjatoivomattomuuslista

Meillä uskotaan joulupukkiin, hammaskeijuun ja Jeesukseen. Kahteen ensimmäisenä mainittuun ei meinaa riittää käteinen, mutta joulu tulee silti yhtä varmasti kuin Hasbron lelu-uutuudet ja tultapierevä vaahtokarkkikoira. 

Tähän mennessä itselläni on takana seitsemän lapsiperhejoulua. Seitsemän lihavaa, muovintäyteistä ja alle kolmevuotiaalle soveltumattomia pieniä osia sisältävää joulua. Kun juhlaa katselee näiden vilkkuvien valojen, vääränkokoisten pattereiden ja liian vaikeiden käyttöohjeiden perspektiivistä, ei enää osaa toivoa lahjoja. Osaa vain olla toivomatta. 

Joten, Rakas Joulupukki, ole tänä vuonna reilu kaveri, äläkä tuo meille:

1. Lapset lomauttavia leluja 

Lelu, joka ei työllistä lasta, on huono lelu, siitäkin huolimatta, että Pukki olisi itse haaveillut sellaisesta ollessaan pieni tonttunen. Lelujen idea on siinä, että niillä leikitään. Ei siinä, että ne leikkivät itse itsellään. 

2. Tunnistus- ja lajitteluleikkejä loppuvuodeksi 

Meillä on paljon pitkäkarvaisia nukkamattoja, joista on pidemmän päälle tuskallista kaivella tunnistamattomia muoviosia lajiteltavaksi ja paikoilleenpalautettavaksi (Legot tunnistan!). Älä tuo mitään, missä on miljoona osaa tai yli. Jos tuot, olet säilytysratkaisun velkaa.

3. Kovaäänisiä leluja ilman virtanappia

Vannon, että puhkon poron molemmat silmät, mikäli tuot tänne vielä yhdenkin vilkkuvan ja kovaäänisen helvetinkolun, josta puuttuu virtanappi ja/tai äänenvoimakkuuden säätö. Kuulostaa tylyltä, mutta niillä taskukokoisilla tivoleilla on taipumus pyrkiä pimeällä jalan alle, erityisesti pitkällisten nukutussessioiden päätteeksi.

4. Samaa asiaa viidettä kertaa

Meillä on pistetty paloiksi kahdet leikkirummut, yhdet vähän oikeammat leikkirummut ja yhdet oikeat sähkörummut. Rummut löytyvät listalta tänäkin vuonna. Vedä yli.

5. Vanhempien lasten lahjoja

Älä tuo lahjoja, joihin lapsen ikä ei riitä. Vauva ei tarvi polkupyörää.

6. Lahjoja, joihin ei ole ensi vuonna varaa

Jos aiot tänä jouluna tuoda sähköauton, kotikäyttöisen maailmanpyörän ja minisukellusveneen, katso, että pystyt ensi vuonna samaan. On vanhemman tehtävä tuottaa, ja opettaa lasta kestämään pettymyksiä, ei joulupukin.
 
Muuten vapaat kädet.

- Hanna


1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Tuota viimeksi mainittua kohtaa ei tämän talouden joulupukki osaa vieläkään, vaikka tätä hommaa on harjoiteltu jo 8 kierrosta. Vuodet vaihtelee, välillä onnistuu paremmin välillä tuntuu, ettei ollenkaan. On niitä lihavia vuosia ja niitä laihempia vuosia, ja näyttävät vaikuttavan ainakin meidän pukin kontinsisältöön. Eikä se aina ole edes rahasta kiinni, vaan muista voimavaroista.

Senkin olen oppinut, että kaksivuotiaat tykkäävät kaikesta, mitä paketeistaan ulos käärivät. Kuten yksivuotiaatkin - tosin yksivuotiaat taitavat tykätä niistä kääreistä yhtä paljon kuin siitä sisuksesta. Nollavuotiaat tykkäävät kääreistä mutta eivät kiinnitä huomiota muuhun. Viisivuotiaat ovat meillä pettyneet kukin kerrallaan. En oikein tiedä johtuuko se huonosta pukista, vai huonosta iästä vai näiden kombinaatiosta. Kuusi- ja seitsemänvuotiaat ovat tuulellakäyviä. Kahdeksanvuotiaat ehkä jo osaavat katsoa lahjoja todellisuus ja realismi yhtenä lähellä olevista perspektiiveistä.. Sekin tosin saattaa olla välivaihe. Voin hyvin kuvitella, että ellen opi harppomaan jättiläisen askelia kasvattajana, teini-ikäiseni tulevat toivomaan mopoautoa riippumatta siitä ovatko silloin joku joulu saaneet pukilta konvehtirasian vai ipadin siitä nelikulmaisesta kovasta paketista.