keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Alussa meitä oli kaksi

Alussa meitä oli kaksi. Kaksi nuorta ja kaunista puolivalmista aikuista täynnä uskoa itseensä ja unelmiinsa. 

Meitä oli kaksi. Oli sympaattinen paritalon puolikas, kiiltävät autot, yritys ja opiskelupaikka korkeakoulussa. Oli pyöristyvä vatsa ja neljänkymmenen viikon lepatus sen pohjalla. Oli luottamus siihen, että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita. 

Meitä oli kolme. Oli ihana, mutta sairas lapsi, taantuma ja yrityksen saneeraus. Oli leikkauksia ja uuden opettelua. Oli luottamus siihen, että hyville ihmisille tapahtuisi kaiken muun lisäksi hyviäkin asioita. 

Meitä oli neljä. Oli sairas, mutta ihana lapsi, sekä terve ja ihana, mutta valvottava lapsi. Oli konkurssi, rahahuolet ja loppuunpalamisen alkeet. Oli pitkä ja pimeä talvi. Oli muistoja ajoista, jolloin luotti siihen, että hyville ihmisille tapahtuu hyviäkin asioita.

Meitä oli. Muuta en muista.

Meitä oli viisi. Oli uusia voimia, uusia alkuja ja uskoa tulevaisuuteen. Oli uusi yritys, uusi työ ja uusi lapsi - ihana, taas. Oli tieto siitä, että kaikenlaisille ihmisille tapahtuu kaikenlaisia asioita. 

Meitä on viisi. Ja samaan aikaan meitä on edelleen kaksi. Ei enää niin nuorta, eikä kaunistakaan, mutta edelleen yhdessä.

Ja joka kerta, kun saamme hetken vetää henkeä ja olla kahdestaan, muistamme, miksi valitsimme toisemme alunperin...Ja miltä tuntuu taas odottaa hyviä asioita.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi kirjoitti...

Oi. Olipa karun kauniisti kirjoitettu.
Kolisi omalle kohdalle, ehkäpä juuri siksi että ollaan mieheni kanssa juuri siellä alussa. On oma, uusi talo, kiiltävä auto, koulutus ja yritys. Ja haave siitä pyöristyvästä vatsasta myös. Niin ja usko siihen hyvään ja onnelliseen.

Jään lukemaan!

Anonyymi kirjoitti...

Ihana, ihana kirjoitus!
T. Meitä on kuusi ja kaikenlaisille ihmisille tapahtuu kaikenlaisia asioita <3

Hanna kirjoitti...

:)

Hanna kirjoitti...

Kaikilla ei onneksi ole yhtä kivinen tie! Toivon teille kaikkea hyvää. Tervetuloa seuraamaan!

Hanna kirjoitti...

Ihanaa, kiitos! <3

Tuulia82 kirjoitti...

Ihana kirjoitus! (Sopivan lyhyt että kiireisempikin ehtii lukea ��) Voimia ja tsemppiä �� Se on jo paljon että edelleen on 'te kaksi' kun hetken ehtii sitä toista kohdata. Meitä on viisi ja välillä ei muistakaan mistä kaikki on lähtenyt. Yhdessätoista vuodessa (vatsaa alettiin kasvatella ensimmäisen kerran v. 2005) on kasvettu ja varmaan molemmat muututtukin, tilanteet muuttuneet ja keskinäiselle kohtaamiselle on jäänyt viime vuosina ihan liian vähän aikaa. Mutta tästä se toivottavasti helpottaa kun nuorinkin (2,5-vuotias) alkaa hiukan irtautua helmoista. Toivottavasti se toinen vielä löytyy sieltä jostain ��