torstai 12. tammikuuta 2017

Kolme alastonta cowboyta

Kun on istunut melkein kahdeksan kuukautta vauva sylissä ja sohva takapuolessa, on aika poistua kotoa ilman vauvaa ja ilman sohvaa.  

Viikko sitten lähdin salille. Otin tunnin ryhmäliikuntahien alle ja puolen tunnin infrapunasaunahien päälle. Toisen puolitoistatuntisen tuhlasin yleiseen lorvimiseen, hiusten kuivatteluun ja suoristusraudan lämmittelyyn. Time well spent, sanoisin. En kuitenkaan voinut olla muistamatta ja muistelematta edellistä kertaa, jolloin vähän vastaavalla tavalla lähdin pidemmän tauon jälkeen huuhtomaan vauvavuoden pölyjä.

Elettiin keskilämmintä keskikesää 2012. Ruoho tuoksui, kahvi läikkyi ja terassilaudat notkuivat jalan alla. Kaikki oli ihan hyvin, paitsi että olin väsynyt. Todella, todella väsynyt.  Jokainen pidempään valvonut tietää tilan, jossa pää pysyy kasassa juuri ja juuri, mikäli vastoinkäymisten summa on nolla, pikkulinnut tuovat lehden nokassaan ja siili kaataa kahvimaidon. Niin väsynyt olin.

Jos ei voi lepuuttaa mieltä yöllä nukkumalla, on sitä lepuutettava päivällä hukkumalla - no ei sentään, mutta lähdin kuitenkin uimahallille leppoisan kroolaaus- ja höyrysaunahetken toivossa. Olin anonut huviluvan ajoissa, pakkannut repun ajoissa ja tarkistanut repun sisällön ajoissa. 
- Voinko nyt mennä hyvällä mielellä?, kysyin mieheltäni.
- Voit.
- Saanko olla ihan rauhassa?
- Saat.
- Heippa! (Äläkä soita perään.)

Altaan vesi tuntui kylmältä, niin kuin se aina aluksi tuntuu. Sukelsin hiljaisuuteen. Sitten vedin pitkiä verkkaisia vetoja tasaisella rytmillä. Ehkä se taas tästä, ajattelin, kun olin uinut muutaman altaanmitan. Veto, veto, veto, käänn---
Siihen loppui leppoisa uintireissu.

Samaan aikaan toisaalla mieheni seisoskeli terassilla kaikkensa-antaneissa pallokuvioisissa Björn Borgin boksereissaan. Muuta hänellä ei sitten päällä ollutkaan, ainoastaan vauva vaippasillaan kainalossa ja nelivuotias nälkäsilmä näköetäisyyden päässä. Pian lähtöni jälkeen pojat olivat yhdessä tuumin päättäneet grillata lounaaksi makkaraa. Kaikki oli sujunut hyvin siihen asti, kunnes vauva oli kakannut ja ovi oli paukahtanut kiinni. Lukkoon, kuinkas muuten. Tarvittiin joku, joka tulisi avaamaan oven, ja se joku olin minä.

En tiedä kumpi oli enemmän hämillään, minä, vai se hallivalvoja, joka seisoi orvon näköisenä radan päässä kyselemässä josko olen Kivisalon Hanna. Vai olisiko se kaikkein hämmentynein kuitenkin ollut se vastapäisen talon asukas, jonka ruohonleikkuupuuhat keskeytyivät, kun kolme alastonta cowboyta saapui kyselemään puhelinta lainalle. Mieheni ei sentään ollut kietoutunut takapihalta löytämäänsä vihreään pressuun, vaikka kertomansa mukaan oli sitäkin harkinnut. 

Muistan vieläkin sen väsymyksen siivittämän alkukantaisen raivon, jonka valtaan jouduin kiskoessani farkkuja märkää reittä pitkin. Hiukset vettävaluvina, vaatteet joten kuten päällä sujahdin altaille vievän portin puomin alta, harpoin parkkipaikalle ja ajoin ylinopeutta kotiin. Terassille päästyäni keräsin aggression rippeet, keuhkot täyteen ilmaa ja kiroilin niin maan perusteellisesti heittäessäni avainnipun hiljaisena seisoskelevan mieheni sekä hätiin rientäneen appiukon jalkoihin.  

En muista itkinkö paluumatkalla vai en. Todennäköisesti en jaksanut. Etelä-Pohjalaisella sisulla kuitenkin ajoin takaisin uimahallille, sujahdin puomin alta takaisin pukuhuoneen puolelle, riisuin vaattet, vedin märän uimapuvun päälle ja uin loppuun sen mitä olin suunnitellutkin. Höyrysaunassa olo oli aika tyhjä.

Mitä tästä opimme?
1. Hanki vara-avain 
2. Älä grillaa alasti
3. Valehtele nimesi uimahallissa 

- Hanna




Ei kommentteja: