keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Kakkua ja kaksijakoisia tunteita

Lasten syntymän myötä elämä muuttui kaksijakoiseksi. Ennen lapsia arki koostui selkeän hyvistä ja huonoista päivistä, eikä kysyttäessä ollut epäselvää kumpi on menossa. Lasten myötä yksiselitteiset tunteet ja yksiselitteisen hyvät ja huonot hetket ovat saaneet väistyä kaksijakoisuuden tieltä. Antakaa kun selitän.

Kaksijakoisuus alkaa jo odotusaikana. Arki lakkaa tuntumasta arjelta, kun käsittää, että samassa kehossa elää sisäkkäin kaksi ihmisistä. Siis kaksi ihmistä! Ihanaa! Sitten tajuntaan iskee hirvittävä menettämisenpelko, eikä enää olekaan niin ihanaa. Jos aivastaa väärässä kohtaa, lapselle voi tulla geenivirhe ja eriparisilmät. 

Raskauspahoinvointi on ihan oma lukunsa. Ensin se helpottaa oloa vahvistamalla tunnetta siitä, että vauvalla on kaikki hyvin. Pari, tai parikymmentä oksennusta myöhemmin moni olisi valmis luottamaan asioiden sujumiseen ilman pahoinvointiakin, mutta eihän se niin mene. Pahoinvointi sen kun jatkuu vaan, ja päivittäinen oksentelu opettaa lähinnä sen, että todella on mahdollista sekä syödä kakku että säästää se.

Kaksijakoisuus koskee myös kehon ulkoisten muutosten aiheuttamia tunteita. Raskausaikana jokainen nainen saa ainakin jossain määrin kokea kiinteän vatsan ihmeen. Itse rakastan raskauden mukanatuomaa Salvador Dali-efektiä, eli sitä, että mahan suhteettoman suuri koko saa kehon muut osat näyttämään pienemmiltä. Ilo tosin on lyhyt, sillä jo pian tulevat turvotukset, nesteet nousevat jaloista naamaan ja hengittämiseen tarvitaan snorkkelia. 

Hormoonit ja niiden tanssittamat mielialanvaihtelut vasta kaksijakoisia ovatkin! Raskauden myötä tempperamentin saa kertoa kahdella, ja muutenkin kaikki tunteet kasvavat kerrostalon kokoisiksi. Muistan, kuinka esikoisen odotuksen loppuvaiheilla löysin terassiltamme kuolleen jäniksenpoikasen, ja menin niin pois tiloiltani, että mieheni joutui kesken työpäivän lähtemään haudankaivuupuuhiin. 

Synnytyksen myötä elämän kaksijakoisuus lopulta räjähtää käsiin. Iloinen perhetapahtuma on jossain määrin harhaanjohtava nimitys kivuliaalle toimitukselle. Syntynyt ihana ja ihan oma vauva saa koko kehon kiljumaan riemusta, mutta sitten alkaa yskittää, tikit kiristyvät ja tekee mieli kiljua ihan muista syistä.

Ei kaksijakoisuus lapsen syntymään lopu, mutta tämä luettelointini loppuu. Lasten syntymän myötä elämä muuttuu kaksijakoiseksi, eikä sille voi mitään. Ota siis lisää kakkua.

Ei kommentteja: