tiistai 21. maaliskuuta 2017

Rahalla saa

Tunnetko sellaisen ihmisen, jonka mielestä raha ei tuo onnea? Pakko heitä on olla, koska lausahduskin on. "Raha ei tuo onnea." Toivoisin, että koko sanonnan voisi kuristaa hengiltä, paloitella osiin ja lähettää erillisiin muovipusseihin pakattuna maatakiertävälle radalle. 

"Raha ei tuo onnea, koska rahalla ei saa terveyttä." Rahalla saa silti ruokaa, ja ruualla saa terveyttä. Olen käynyt kaupassa, ja huomannut, että rahalla saa kuidut, rasvahapot, hivenaineet ja proteiinit. Rahalla saa myös lapsille säänmukaiset ulkoiluvaattet, polkupyörät, liikuntaharrastukset, ja tuskaisen etsinnän jälkeen suksipaketin koululiikuntaan, vaikka vesisuksia olisi tarvittu. Rahalla pääsee hammaslääkärin ja saa apteekista pakolliset lääkkeet. Rahallako ei saa terveyttä? Eipä.

"Raha ei tuo onnea, koska rahalla ei saa rakkautta." Rahalla kuitenkin saa arjen paineettomaksi ja ylimääräiset painot pois parisuhteen päältä. Rahalla saa toimivan pyykkikoneen, tiskikoneen, ja ne uunin typerät vastukset. Rahalla saa kattotiiliä rikkinäisten tilalle ja Supermarion näköisen haalarimiehen kiipeämään katolle niiden kanssa. Rahalla saa maksettua vesilaskun, sähkölaskun, puhelinlaskun ja vakuutukset - kaikkea olen kokeilllut, turha väittää muuta. Ennen kaikkea rahalla saa vapautuksen rahasta puhumisesta ja sen tilalle toisenlaista parisuhdeaikaa. Rahallako ei saa rakkautta? Tavallaan saa.

"Raha ei tuo onnea, koska sillä ei saa mielenrauhaa." Rahalla saa silti jonkinlaisen tunteen selviämisestä, ja rauhoittaahan se, kun tietää, että on varaa varasuunnitelmiin. Rahalla pystyy myös pitämään työstä lomaa, jonka jälkeen pystyy ajattelemaan työstä järkevästi, jonka jälkeen uskaltaa pitää lisää lomaa, jonka jälkeen osaa käyttää aikansa oikein. Se lisää mielenrauhaa. Rahalla saa myös tunteen siitä, että on niin kuin muutkin, ja ettei tipu kelkasta. Rahassa parasta on kuitenkin se, että sillä pystyy lopettaa rahan ajattelemisen. Rahallako ei saa mielenrauhaa? Saapas.

Ne, jotka muuta väittävät, eivät tiedä rahattomuudesta.

Kyllä minä oikeasti ymmärrän, mitä sanonnalla tarkoitetaan. Siis sen, että todellinen rikkaus on ihan jossain muualla kuin materiassa, ja sen, että ihmiset, kuten minä emme tiedä köyhyydestä mitään - millään mittarilla mitattuna. Etelä-Sudanissa ne tietävät köyhyydestä, ja se mies, joka sanoi lehtihaastattelussa, ettei köyhällä ole varaa unelmiin, tietää. 

Tiedän kuitenkin miltä tuntuu, kun ruokakaupan kassalla ei mene korttiosto läpi, ja sen, miten typerältä tuntuu kuunnella jonkun valittavan rahojaan käytyään ensin tuhlaamassa ne Malediiveilla. Ehkä tarkemmin ajateltuna "Raha ei tuo onnea" on kelpo sanonta, jos sen säästää pahan päivän varalle. Sitten kun tili on miinuksella ja säästöpossu teurasautossa, voi hyvillä mielin kuuluttaa rahattomuuden onnellisuutta kuulostamatta lainkaan typerältä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Totta, joka sana. Rahattomana terveisin: rahaton opiskelija äiti, jolla on työtön mies ja viisi alaikäistä teknisiä välikausivaatteita tarvitsevaa lasta. Huoh.

Hanna kirjoitti...

Oi ei. Ja välikausi tulossa. Voimia!