perjantai 21. huhtikuuta 2017

Jos haluat pysyä naimisissa, älä eroa

Tavattiin tänään tyttökaverien kanssa kahvikuppien äärellä. Puhe kääntyi siihen, mihin se aina lopulta kääntyy, nimittäin aviopuolisoihin. Keskutelun innoittamana päätin kasata yhteen parhaat kuulemani avioliittoneuvot. 


Ehdottomasti paras avioliittoa koskeva letkautus, jonka olen kuullut, menee seuraavalla tavalla: ”Aivan sama kenen kanssa menet naimisiin, joka tapauksessa joskus tulee päivä, jolloin tekee mieli ampua se (puoliso). En kerro kuka tämän tunnustuksen teki, mutta sen voin kertoa, että kyllä tämä tultasyöksevä tyttökin on heikolla hetkellään näin kokenut – niin paljon kuin miestäni rakastankin.


Toinen hyvä neuvo on peräisin amerikkalaisesta tv-sarjasta. Siinä vaimonsa kuolinvuoteen äärellä seisovalta mieheltä kysyttiin heidän pitkän parisuhteensa salaisuutta. Vastaus kuului jotakuinkin seuraavalla tavalla: "Se, että ei eroa".  Pitkän parisuhteen salaisuus on siinä, että ei eroa. Kieltämättä hyvä neuvo kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Kolmas kuulemani erinomainen avioliittoneuvo on oikeastaan uudenlainen perspektiivi avioeroon ja siihen liittyvään ajatukseen uudesta alusta. Eräällä ystävälläni on nimittäin tapana sanoa: "Puhtaalta pöydältä saa aloittaa vain kerran". Tämä ajatus koskee erityisesti pariskuntia, joilla on yhteisiä lapsia. Lasten kautta uuteen parisuhteeseen tulee mukaan teidän, heidän ja meidän lasten, koirien, kultakalojen ja anoppien pettymykset ja odotukset. En välttämättä kutsuisi sitä puhtaaksi pöydäksi.

On minulla omiakin ohjeita tarjota. Ensimmäinen niistä liittyy matkusteluun appivanhempien kanssa. Oma suositukseni on se, että jokainen avioliittoa suunnitteleva tekee viikon ulkomaanmatkan puolisoehdokkaan ja tulevien mahdollisten appivanhempien kanssa. Matkustamisen tuoma pieni lisästressi ja viikon tiivis yhdessäolo riittänee paljastamaan mistä värkeistä ehdokas on tehty, ja mitä on odotettavissa kahdenkymmenen vuoden päästä. 

Monien kohdalla edellinen matkustusneuvo tulee liian myöhään, mutta aina voi myös lähteä viikon matkalle puolison ja omien vanhempien kanssa. Lomailu lapsuudenperheen kanssa muistuttaa, mille perhedynamiikalle on puolisovalinnallaan lähtenyt hakemaan vaihtoehtoa alunperin. Itse kutsun matkoja ainiinjoo-lomiksi. Jos todella haluaa eheytyä, kannattaa matkalle ottaa mukaan myös sisarukset perheineen. 

Lisää omia neuvoja: Jos parisuhteessa joutuu jatkuvasti miettimään, onko suhteessa mitään järkeä, siinä todennäköisesti on. Olen observoinut, ja huomannut, että tilanteissa, joissa on aidosti pakko lähteä, sitä ei enää tarvitse miettiä. Sitä paitsi, avioliitto itsessään on antautumista syvästi, lujasti ja rajattomasti. Avioliitto on sellaista toisen ihmisen täydellistä hyväksymistä, jossa armo voittaa karman. Ei sillä pohjimmiltaan ole mitään tekemistä järjen kanssa.

Tässä teille parhaat avioliitto-ohjeeni. Älkää nyt oikeasti toisianne ampuko. Eronneille, ja erityisesti jätetyille toivotan voimia elämän jälleenrakennuspuuhiin. 

4 kommenttia:

Viherjuuri kirjoitti...

Aika hyvä neuvo tuo, että ei vain eroa :D
Eräs psykologi kertoi minulle kerran tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin pitkään yhdessä olleiden pariskuntien salaisuutta. Selvisi, että parhaiten selviävät suhteet, joissa aina toisella osapuolella on halu jatkaa. Toisin sanoen, kun sinä haluaisit heivata kaiken menemään ja lähteä, on toinen valmis taistelemaan ja toisinpäin. Tuoreena aviovaimona mietin, onko meillekin joskus tulossa ihan kamalia aikoja. Täytyy siis nauttia nyt, kun on vielä kivaa ;) No ei, onhan se tervettä ja normaalia, että suhde kehittyy ja muuttuu ja ettei aina voi olla kivaa. Toivokaamme, ettemme koskaan tule tilanteeseen, jossa haluamme molemmat heittää hanskat tiskiin samaan aikaan.

Uskollinen Lukijasi kirjoitti...

Armo voittaa karman :) <3

Hanna kirjoitti...

Munkin mielestä se on aika hyvä neuvo! :D Asioista ei pidä mennä tekemään liian vaikeita.

Jotenkin ajattelisi, että jos ihmisenä kasvamista tapahtuu, liittoon tulee kriisejä väkisinkin, kun pitää päivittää suhde ajantasalle. Kriiseissä sinänsä mitään vikaa ole, useinhan niillä on positiivinen lopputulos.

Hanna kirjoitti...

:)