lauantai 29. huhtikuuta 2017

Viideksi kotiin

Sinä nukut sohvalla. Pääsi on syvällä tyynyssä, unesi vielä syvemmällä. En muista montako viikkoa ja montako viikonloppua on mennyt edellisestä vapaasta. Hartiasi liikahtelevat unen tahtiin. Ranteessasi on kello, jonka puista kellotaulua sinun ei tarvitse tänään katsoa.

En tiedä olenko koskaan muistanut riittävän selvästi sanoa, miten paljon arvostan työtä, jota olet tehnyt ensin perheemme selviämisen, sitten sen hyvinvoinvoinnin eteen. Olen ikuisesti kiitollinen siitä, ettei minun pahimpina aikoina tarvinnut tietää erääntyneiden laskujen loppusummaa. Me molemmat kävimme töissä, mutta vain sinä tiesit tilanteen epätoivoisuuden, ja silti pysyit paineen alla vakaampana kuin minä hyvänä päivänäni.

Joskus mietin, mistä sait kaikkien niiden virallisten tahojen alaspainamisten jälkeen voimaa taistella itsellesi unelmasi näköisen yrityksen. En ymmärrä, miten pystyit näkemään mielessäsi valmiina sellaista, mitä et ollut edes aloittanut ja rakentamaan kaiken tyhjästä tyhjin käsin. Ihmettelen miten pystyit samaan aikaan taistelemaan uuden alun esteitä ja byrokratiaa vastaan, vaikka olit niin väsynyt, että et istuessasi pysynyt hereillä. Sitäkin mietin, miten edes tunnistit unelmasi, kun olit niin pitkään joutunut palvelemaan muiden omia. 

Ihailen sitä, miten pyyteettömästi olet antanut kaiken liikenevän ajan ja rakkauden lapsillemme. Minusta tuntuu, että koet ajoittan niin huonoa omaatuntoa poissaolostasi, että et huomaa miten paljon olet läsnä. Toivoisin, että näkisit itsesi silloin, kun olet nukahtanut 80-senttiseen sänkyyn 6- ja kohta 9-vuotiaan väliin. Sänky on pelkkiä käsiä ja jalkoja, ja niin täynnä rakkautta, ettei sinne jää neliösenttimetriäkään tyhjää tilaa. 

Tiedän, että olen sinulle välillä vaativa. Työn, ja perheen ulkopuolisten ihmisten vaatimukset vievät sinua välillä niin kuin virta. Katson  tehtäväkseni vetää sinut kuiville aina, kun lähdet lipumaan. Pyydän ja korotan ääntäni, ja jatkossakin sanoillani ravistan ja huudan sinut hereille aina, kun tarve vaatii.En pelkää riidellä hyvän asian puolesta.

Valitsin sinut vapaaehtoisesti kaikkien ihmisten joukosta. Et ollut silloin viimeinen vaihtoehtoni, mutta toivon, että lopussa olet. 

Sinä nukut sohvalla. Pääsi on syvällä tyynyssä, unesi vielä syvemmällä. Ranteessasi on kello, jonka ostin sinulle lahjaksi. 

Joku aika sitten istuin siinä, missä nyt nukut, ja mietin sanoja, jotka alkuperäisen suunnitelman mukaan piti kaivertaa kellotaulun taakse. Ensimmäinen vaihtoehtoni olivat laulun sanat: Minä sinua vaan. Tiedät kyllä sen laulun, jossa lauletaan: Jos joskus syliin mustan maan/ mä sua joudun kantamaan/ niin minä sinua vaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut arkisempi Viideksi kotiin - ihan vain muistutukseksi. 

Lopulta kävi niin, että tilaukseen tuli virhe, ja kello jäi kaivertamatta. Aluksi se harmitti, mutta ei oikeastaan enää: Nyt voit päivän vaatimuksista riippuen kuvittella kellotaulun kääntöpuolelle sen tekstin, jota sillä hetkellä enemmän tarvitset.

Yritä silti tulla viideksi kotiin.

Ei kommentteja: