maanantai 8. toukokuuta 2017

Terapiaan ei jouduta, sinne päästään

Olen kuvitellut, että terapia on hulluille. Että psykoterapia on joku epätoivoinen kuntoutuskeino sekopäisille ei-ihmisille, jotka joko roikottavat päätä kuola valuen tai kiljuvat lepositeissä silmät verisäröillä.

Sittemmin on pitänyt muuttaa käsitystä sekä terapiasta että hulluista.

Terapiaan ei jouduta, sinne päästään. Itseasiassa koko terapian aloittaminen on jo eräänlainen kunniamaininta: Se tarkoittaa, että ammattilaiset ovat todenneet terapiaan pyrkivän mielen rakenteet ehjiksi, ja siten kuntoutuskelpoisiksi. Terapiaan pääseminen on vähän niin kuin käteen lyötäisiin terveen paperit. Kaikki eivät terapiaan pääse, sillä niinkin sairaita ihmisiä on, että heitä ei voida psykoterapialla kuntouttaa.

Terapian myöntäminen tarkoittaa myös sitä, että terapiaan pyrkinyt on selviytynyt läpi pykälien, papereiden ja ammattiauttajien viidakon - vieläpä puolikkailla voimavaroilla. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että eritysen hieno tunne on se, kun pystyy voittajana heiluttamaan kädessään Kelan päänahkaa. Ei sillä, että prosessin verisyys viehättäisi, mutta se, että on viimein saanut pääsyn paikkaan, jossa vapauttaa estynyt  elämänvoima virtaamaan niin kuin villi joki. 

Hulluistakin on pitänyt muuttaa käsitystä. Tiedon ja elämänkokemuksen lisääntymisen myötä olen todennut, että eivät niin sanotut hullut ole mitään eläimellisiä ihmisehköjä olentoja, vaan ihan oikeita ihmisiä. 

Jokainen hulluksi leimattu on jonkun lapsi: Rakastettava, oikea ihminen, joka sai joko perimän, kaltoinkohtelun tai näiden molempien seurauksena huonommat kortit elämään kuin joku toinen. Hullua ei ole se, että ihmisen mieli särkyy ylivoimaisen paineen alla, vaan se, että joku pitää omana ansionaan ilmaisena lahjana saatua terveyttä. 

Ps. Menkää hoitoon kaikki!




7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Niinpä!

Anonyymi kirjoitti...

Siis apua, olit niin oivaltanut jutun ytimen!!! Ja olin ajatellut aivan samalla tavalla ennen omaa terapiaa... jaoin tämän, koska monen pitäisi mielestäni tämä lukea!!! Kiitos :)

Anonyymi kirjoitti...

Helpommin sanottu kuin tehty. Tyttäreni on kipuillut mielen ongelmien kanssa jo useita vuosia pääsemättä terapiaan... Ja sitten ihmetellään nuorten syrjäytymistä!

mäkitupa kirjoitti...

Byrokratia meinasi minutkin väsyttää kesken matkan mutta loppu hyvin kaikki hyvin, kiitos Kelan chat-palvelun ja joku siellä ehti puhelimeenkin vastata. Puhukaa rohkeasti esim. uupumuksestanne myös työterveydessä, sielläkin halutaan saada ihmiset työkuntoisiksi ja autetaan terapiaan pääsyssä.

Hanna kirjoitti...

Kiitos, että jaoit! :)

Hanna kirjoitti...

Voi sanopa muuta. Välillä saa taistella ihan henkeen ja vereen, että saa apua. Toivottavasti saatte pian apua! <3

Hanna kirjoitti...

Onneksi onnistuit! Työterveydessä asiasta kannattaa puhua sikälikin, että pystyvät seuraamaan tilannetta, jos samasta työpaikassa oireillaan enemmänkin. Jos siis on kyse esimerkiksi työperäisestä uupumuksesta.