Terapiaan ei jouduta, sinne päästään

Olen ajatellut, että terapia on hulluja varten. Olen ajatellut, että psykoterapia on epätoivoinen kuntoutuskeino sellaisille sekopäille, jotka roikottavat päätään kuola valuen tai kiljuvat lepositeissä silmät verisäröillä. Sittemmin olen joutunut muuttamaan käsitystä sekä terapiasta että hulluista.

Nykyään ajattelen, että terapiaan ei jouduta, sinne päästään. Jo terapian aloittaminen tarkoittaa, että ammattilaiset ovat todenneet terapiaan pyrkivän mielen rakenteet ehjiksi ja kuntoutuskelpoisiksi. Se itsessään on jo eräänlainen kunniamaininta - vähän kuin käteen lyötäisiin terveen paperit. Kaikki eivät suinkaan terapiaan pääse, sillä sairaita ihmisiä on, ettei heitä voida psykoterapialla kuntouttaa.

Terapian myöntäminen tarkoittaa myös sitä, että ihminen on selviytynyt läpi pykälien, papereiden ja ammattiauttajien viidakon - vieläpä puolikkailla voimavaroilla. Kokemuksesta tiedän, miten hienoa on, kun voi nostaa Kelan päänahan ilmaan ja heiluttaa sitä voitonmerkkinä. Prosessin verisyys itsessään ei viehätä, mutta se, että on raivannut pääsyn paikkaan, jossa voi vapauttaa estyneen elämänvoimansa virtaamaan - se viehättää!

Hulluistakin olen joutunut muuttamaan käsitystä. Tiedon ja elämänkokemuksen lisäännyttyä, olen joutunut myöntämään ajatusvirheeni: Eivät ne niin sanotut hullut mitään eläimellisiä olentoja ole, vaan ihan oikeita, kokonaisia ja rakastettavia ihmisiä. Jokainen hulluksi leimattu on jonkun lapsi, joka on perimän, kaltoinkohtelun tai molempien seurauksena saanut elämään huonommat kortit kuin joku toinen.

Asia on niin, että terapiaan ei jouduta, ja hullua on vain se, että joku pitää lahjaksi saamaansa terveyttä omana ansionaan.

Ps. Menkää hoitoon kaikki!




7 kommenttia

Nimetön kirjoitti...

Niinpä!

Nimetön kirjoitti...

Siis apua, olit niin oivaltanut jutun ytimen!!! Ja olin ajatellut aivan samalla tavalla ennen omaa terapiaa... jaoin tämän, koska monen pitäisi mielestäni tämä lukea!!! Kiitos :)

Nimetön kirjoitti...

Helpommin sanottu kuin tehty. Tyttäreni on kipuillut mielen ongelmien kanssa jo useita vuosia pääsemättä terapiaan... Ja sitten ihmetellään nuorten syrjäytymistä!

mäkitupa kirjoitti...

Byrokratia meinasi minutkin väsyttää kesken matkan mutta loppu hyvin kaikki hyvin, kiitos Kelan chat-palvelun ja joku siellä ehti puhelimeenkin vastata. Puhukaa rohkeasti esim. uupumuksestanne myös työterveydessä, sielläkin halutaan saada ihmiset työkuntoisiksi ja autetaan terapiaan pääsyssä.

Hanna kirjoitti...

Kiitos, että jaoit! :)

Hanna kirjoitti...

Voi sanopa muuta. Välillä saa taistella ihan henkeen ja vereen, että saa apua. Toivottavasti saatte pian apua! <3

Hanna kirjoitti...

Onneksi onnistuit! Työterveydessä asiasta kannattaa puhua sikälikin, että pystyvät seuraamaan tilannetta, jos samasta työpaikassa oireillaan enemmänkin. Jos siis on kyse esimerkiksi työperäisestä uupumuksesta.