sunnuntai 20. elokuuta 2017

Usko, toivo, Turku

Turussa, kaupungissa, joka tunnetaan vuosittaisesta rauhan julistamisesta, kaksi kokonaisen ihmisen kokonaista maailmaa on päättynyt. Uhrien, ja uhrien läheisten elämät eivät tule koskaan olemaan niin kuin ne olivat päivää ennen. Puoli Suomea vetää henkeä ja yrittää toipua äkillisestä turvallisuudentunteen menettämisestä.

Silti, kaikesta tästä tragediasta huolimatta, sosiaalisessa mediassa puskee tunne, joka saa voimaan pahoin. Se tunne on huonosti peitelty vahingonilo, oikeassaolemisen ilo. Uutisten jaot leviävät poliittisilla, uskonnollisilla ja ideologisilla kannanotoilla jatkettuina. MITÄS MÄ SANOIN. Osanoton varjolla, tietenkin.

Niin kuin tässä olisi kyse oikeassa olemisesta. Niin kuin haaskaa ei olisi jäljellä huomennakin. Ikään kuin kaikki eivät tietäisi, että maailmassa on pahaa, ja että kaikesta vastaan laittamisesta huolimatta se on vastassa joka aamu.

Ikään kuin me kaikki emme menisi uppoavan laivan mukana.

Ihmiset, malttakaa mielenne, edes muutaman päivän ajan. Antakaa surevien surra rauhassa. Etsikää myötätuntoa. Rakentakaa lapsille turvallinen tila, jossa kasvaa eheiksi aikuisiksi. Tämä elämän epävarmuus vielä avautuu heillekin täydessä mittakaavassa, ja siitä selvitäkseen he tarvitsevat paljon uskoa, toivoa ja rakkautta.

Ruokkikaa rauhaa, älkää vihaa ja kaaosta.

Koittakaa olla ihmisiksi. Rukoilkaa vaikka.

perjantai 4. elokuuta 2017

Elämäni Seinäjoki

Seinäjoki ei ole Suomen kaunein kaupunki, mutta rakkain kaupunki se on. Arkkitehdin vapaapäivänä suunnitellut laatikkotalot ja laattojen kohonneet reunat ovat armollisia. Ne antavat itsellekin luvan olla vähän sinne päin.  

Jos ei pidä Seinäjoesta, ei ole asunut täällä tarpeeksi pitkään. Mitä kauemmin kaupungissa asuu, sitä useampaan kadunkulmaan alkaa liittyä muistoja.   Lopulta kaduilla kulkeminen on kuin kävelisi päiväkirjassaan. Se on elämysmatkailua parhaimmillaan.

Seinäjoki edustaa hyvää ja tervehdyttävää tavallisuutta. Elämä on puurtamista ja perusasiat hoidetaan hyvin. Toisaalta arki osataan keskeyttää, ja tehdä juhla sinne, mistä se puuttuu. Sellaista musiikkityyliä ei olekaan, jonka vuoksi täällä ei olisi katua katkaistu. 

Seinäjoki on myös terapeuttinen kokonaisuus. Hämmentävässä äärilaitoja pursuavassa maailmassa Seinäjoki lohduttaa keskitien mentaliteetiltaan. On Aaltokeskus, matkakeskus, Joupin kauppakeskus, keskustan keskus ja Keskuspuisto. Minne tahansa meneekin, on aina keskellä. 

Rakastettavaa on sekin, että keskusta kokonaisuutena on kahdeksan tietä vaakaan ja neljä pystyyn. Jos suunnasta erehtyy, senkun kääntyy kolme kertaa oikealle, ja on takaisin lähtöpisteessä. Olen kokeillut samaa Helsingissä sekä elämässä yleensä ja epäonnistunut. Seinäjoki sen sijaan ei petä koskaan.

Jos kaikesta hyvästä huolimatta epätoivo on täällä asuessa viedä voiton, voi aina kiivetä Joupiskan huipulle ja katsella kaupunkia vaaleanpunaista taivasta vasten. Korkealla on hyvä muistuttaa itseään siitä, ettei puuttuvaa tarvitse jäädä itkemään. Se mikä puuttuu, rakennetaan lapiollinen kerrallaan niin kuin Joupiska. Ja vaikka koko maailma nauraisi, mäkeä aletaan kutsumaan vuoreksi ja sen päälle vielä pystytetään kyltti niin kuin Hollywoodissa. 

Seinäjoella on ihmisen hyvä elää. Tervetuloa!