maanantai 25. joulukuuta 2017

Miekka, sydän ja joulun rauha

”Sinun omankin sydämesi läpi miekka on käyvä.” Ne olivat sanat, jotka lausuttiin Marialle lasketun ajan lähestyessä. Sanat tulivat vanhan ja viisaan miehen suusta. Miehen, sillä kukaan tervejärkinen nainen ei päästäisi sellaisia sanoja raskauden herkkyyteen kiedotun naisen kuullen. Paljon onnea ja tässä on miekka.


Minkälaisen reaktion sanat saivatkaan aikaan vaaleansinisen ilmapallomeren alla? Voin kuvitella ystävien jännittyneet ilmeet, kun elämää pursuava äiti repäisee kirjekuoren auki posket hehkuen. Sellofaaniin kääritty vaippakakku ja perinteinen kermakakku rinta rinnan. ”Sinun omankin sydämesi läpi...”. Hengetön hetki ja kalpenevat kasvot, kun kortti putoaa pöydälle.


Mutta vaikka äiti miten pelkää, hän ei lakkaa rakastamasta. Ei elävää lasta, ei kärsivää lasta, ei kuollutta lasta eikä lasta, joka ei koskaan saanut syntyä. Äiti ei lakkaa. Kuolematon rakkaus ja äärimmäinen kyky sietää toisen ihmisen kivun äärellä on kirjoitettu naiseen soluihin. Kun sanat tulevat lihaksi ja miekan metallinen välähdys halkaisee ilman, nainen huutaa ja vapisee, mutta ei väisty.


Voin tuntea ytimmissäni kivun, jota Maria tunsi pääsiäisen kuudennella hetkellä, kun kiihkeästi verta pumppaava sydän alkoi vuotaa hallitsemattomasti. Näen lapsen, joka vaikertaa tuskaansa ja Marian, joka pitelee rintaansa, yrittäen epätoivoisesti sulkea taivaasta maahan ulottuvaa haavaa. Uskoiko hän onnistuvansa siinä siroilla naisen käsillään? Kun keskipäivän pimeys koitti ja maa tärähteli, mitetin, ratkesiko Maria niin kuin esirippu mennen ja tulevan välillä.


Näkikö Maria, että jossain pimeyden keskellä loistivat ne samat tähdet, jotka olivat loistaneet rauhaa ensimmäisenä jouluna. 


”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä vaipuko epätoivoon”.


1 kommentti:

Keekis kirjoitti...

Miten osaatkaan asetella sanat! Löytää sen mikä keskeistä on. Pukea sanoiksi sen mikä usein jää vain häivähdykseksi mielen ja ajatuksen laidalla.
Kiitos, edellisestä ja tästä - ja monista ennen näitä.