Ei se ole kortti!

Tällä viikolla eskarilaisella on ollut vain yksi puheenaihe: isänpäivälahja. Sitä on valmisteltu päiväkodissa huolella. Aiheesta ei ole kotona saanut puhua muuta kuin kuiskaamalla - ei edes silloin, kun isä on ollut poissa.

”Tänään mä aion viimeistellä sen”, eskarilainen totesi päiväkotiin lähtiessään. Kotiin tultiin repun kanssa ja lahja kortteineen piilotettiin välittömästi suljetun oven takana. Sen verran löytyi luottamusta, että illalla sain tietää kortin piilopaikan. Sitä sitten yhdessä ihasteltiin ja tirskuttiin teksteille. 

Eskarilaisen itsetyytyväisyys oli liikuttavaa. Silmät loistivat niin, että aurinkolaseille olisi ollut käyttöä. Ei voi kuin ihmetellä, miten paljon pyyteetöntä rakkautta mahtuu yhteen eskarilaiseen. Ja miten se kaikki voikaan tiivistyä yhteen isänpäiväkorttiin?

Kun seuraavan kerran pitelen käsissäni hassua harakanvarpaista kartonginpalaa, muistuttakaa, että ei se ole kortti, vaan yhden ihmisen kokonainen sydän! Ja muistuttakaa siitäkin, että sen minkä teen kortilleni, sen teen lapselleni.

Ei kommentteja