Hyvän ongelma

Minua vaivaa hyvän ongelma! Miten maailmassa, jossa on niin paljon pahaa, voi jatkuvasti tapahtua hyviä asioita?

Meillä hyvän ongelma tapaa soittaa ovikelloa.

Vuosi sitten keuhkokuumeen ja pitkittyneiden lastentautien keskellä oven taakse ilmestyi isompi ja pienempi kummityttöni ruokakassin kanssa. Korttikin oli askarreltu. Sydämen viereen oli kirjoitettu ”Parantu kaapian”. Emme parantuneet pian, mutta mieli parani merkittävästi.

Ovikello on soinut myös muiden tautien keskellä. Jouluna saimme ovelle Precosa-kuljetuksen entisiltä naapureilta, kun meistä vatsatautisista ei ollut apteekkiin. Epäonnistuneen hammasläärikäynnin päätteeksi saimme siskon mieheltä kipulääkkeet ovelle pikatoimituksena. Eilen aamulla oven takana seisoi enterorokkoenkelinä toimiva äitini, joka oli jo ehtinyt ajaa apteekin kautta ja muutenkin leipoa kaikenlaista voihin.
Ovikello on soinut myös terveinä päivinä. Silloin sen takana on seissyt ystäviä syli tai sydän täynnä.
Kerran sentään pääsin yllättämään toisinkin päin. Sillon ovikelloa soitti kaksi partiolaistyttöä. Tytöt olivat myymässä joulukalentereita kuudella eurolla, mutta minulta uupui kaksi. En halunnut tuottaa suurisilmäisille kaupustelijoille pettymystä, joten ehdotin, että en ota kalenteria, mutta annan heille rahat. Tytöt katsoivat toisiaan epäuskoisen näköisinä. Katseenvaihdon jälkeen repesi sellainen riemu, että ei siinä voinut itsekään muuta kuin nauraa. Siitä hetkestä totisesti kannatti maksaa neljä euroa!

Toisen ihmisen päivän voi pelastaa hämmentävän vähällä. Hyvän ei tarvitse olla suurta, kun se tulee yllättävällä hetkellä tai yllättävältä taholta.

Ole jonkun hyvän ongelma. Soita ovikelloa!

Ei kommentteja