Jos ihmiset itkisivät enemmän

Maailma näyttäisi aika erilaiselta, jos ihmiset raivoamisen sijasta itkisivät. Miltä maailma näyttäisikään, jos yhtenä päivänä kaikki raivoaminen, äkkinäiset liikkeet ja seinien välissä vellova viha vaihtuisivat kyyneliin?

Näyttäisi varmaan tulvalta.
Vaikka onhan raivoaminen yhdenlaista isoa, kyyneleetöntä itkua. Raivoaminen on epätoivoisen ihmisen viimeinen keino pysyä liikkeellä. Kun voimat ovat loppuneet, mutta pyykit pitää saada koneeseen, lapset kouluun ja ruoka lautaselle, aggressio auttaa. Voi että, miten aggressio auttaa! Tiedän sen kokemuksesta.

Pidemmän päälle aggressiossa on se vika, että se kuluttaa myös ihmistä itseään. Raivoamisella voi nostattaa kierrokset, kun Yes I can -asenne, vihersmoothie ja kuntosalin ryhmähaut eivät enää riitä, mutta loputtomiin ei jaksa raivollakaan. Aggressiossa on myös se vika, että raivoaminen aiheuttaa syyllisyyttä, ja syyllisyys saa unohtamaan, että raivon takana oleva aito kipu ansaitsee tulla kohdatuksi.

Luulen, että maailma näyttäisi aika erilaiselta, jos ihmiset itkisivät raivoamisen sijaan. Perheet, parisuhteet, ystävyyssuhteet ja oikeastaan kaikki suhteet voisivat paremmin.

Joten itkekää, hyvät ihmiset! Ja jos ette muuta tästä kirjoituksesta muista, niin muistakaa se, ettei raivoavalle ihmiselle niinkään kannata sanoa ”lopeta jo” kuin ”tule tänne”.

Ei kommentteja