Olisi tyhmää kääntyä nyt

Elämänmuutoksessa ratkaisevin vaihe on puoliväli. Puolivälissä ihminen on yhtä kaukana sieltä, mistä hän lähti ja sieltä, minne hän on menossa. Puolivälissä pitää päättää, kääntyäkö takaisin vai jatkaako matkaa. Puolivälissä pitää päättää tarinan loppuratkaisu, ehkä siksi kiusaus luovuttaa on suuri.

Puoliväli on erämaa. Se on pitkä ja näännyttävä tasanko lähtökahinoiden adrenaliinin ja uuden maan endorfiinien välissä. ”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen hiekkamme” kuuluu puolivälin pyyntö, ja vielä pitäisi yrittää olla kiitollinen. Erämaa koettelee kykyä kiitollisuuten, mutta ennen kaikkea se koettelee halua kasvaa ihmisenä.

On luonnollista tuntea itsensä petetyksi puolivälissä. Kun on jättänyt taakseen vanhan maan ja antautunut suurten lupausten varaan. Ja kun sitten löytääkin itsensä luu kädessä keskeltä Saharaa, pettyyhän sitä. Puolivälissä entisen elämän kahleiden kalinakin alkaa kuulostaa musiikilta. Tekee mieli kääntyä ja palata - vaikka sitten orjaksi.

Mutta älä hyvä ihminen palaa.

Sen sijaan, kun saavutat puolivälin, kehu itseäsi! Kiitä, että olet pelkkien lupausten varassa uskaltanut kulkea vaikeimman osuuden. Nosta itsellesi näkymätön malja, näkymättömällä lasilla ja juhlista puolivälin tarkoitusta. Tarkoitus sillä nimittäin on, ja se on välimuistin tyhjääminen. Puolivälissä entiset tavat unohdetaan ja tehdään uudelle tilaa. Puolivälissä hyvästellään vanha elämä ja opetellaan, mitä on olla vapaa.
Elämänmuutoksessa ratkaisevin vaihe on puoliväli, sillä silloin ihminen on yhtä kaukana sieltä, mistä hän lähti ja sieltä, minne hän on menossa. Jos tänään pyyhit hikeä, nieleskelet hiekkaa ja mietit elämän näennäistä tarkoituksettomuutta, haluan onnitella: olet saavuttanut puolivälin.

Kestä vielä hetki. Olisi tyhmää kääntyä nyt.

Ei kommentteja