Pää reikään, Niko!

Nykyvanhemmat elävät monien paineiden keskellä. Asiassa kuin asiassa on vaikea toimia niin, etteikö se jonkun mielestä olisi väärin. Yksi näistä asioista on lasten valokuvaaminen.

Lähtökohta on se, että lapsia pitää kuvata. Tärkeimmät asiat kehystetään - myös lapset. Kuvia pitää olla, että vanhemmalla on tarjota lapselleen valmis kuvitus siinä vaiheessa, kun hän haluaa itse alkaa jäsentää elämäntarinaansa. Kun lapselle on antaa tasainen valikoima elämän varrella otettuja valokuvia, lapsen ei tarvitse keksiä itse itseään.

Lasta ei kuitenkaan saisi kuvata liikaa. Liikaa kuvaavat vanhemmat aiheuttavat paheksuntaa. Kuvatessaan he varastavat lapsilta ainutlaatuiset hetket ja uhraavat ne valokuville. Se on joidenkin mielestä anteeksiantamatonta. Erityistä paheksuntaa aiheuttavat vanhemmat, jotka ottavat liian laadukkaita ja liian hienoja kuvia. Yhteisessä kansallisessa alitajunnassa lojuvan tiedon mukaan rumat kuvat ovat hienoja kuvia syvällisempiä. Hyvä vanhempi siis ottaa vähän tärähtäneitä kuvia.

Lapsia kuvatessa on myös syytä muistaa, että kuvausolosuhteiden on oltava miellyttävät. Hyvä vanhempi ei pakota! Jos taas päätyy kuvamaan jotain muuta kuin lasta, on vanhemman huomioitava miellyttävien olosuhteiden lisäksi turvallisuus. Jos hetken mielijohteesta kuvaa pihlajanmarjoja kesken vaunulenkin, kuten minä, kannattaa muistaa turvallisuus eli jarrut. Näin ollen itsekseen jalkakäytävää pitkin rullaavat vaunut eivät aiheuta sen enempää paheksuntaa ohi ajavissa autoilijoissa kuin alamäkeä vierivässä lapsessa itsessään.

Lapsia siis pitää kuvata, mutta ei liikaa, eikä liian hyvin, eikä epämiellyttävissä tai turvattomissa olosuhteissa. Näiden lisäksi vanhemman on huolehdittava, että lapsi on kuvissa mahdollisimman edukseen. Itkuisia ja kiukkuisia otoksia ei aikuinenkaan haluaisi itsestään levitettävän, joten miksi kukaan tekisi niin lapselleen? Toisaalta, lapset eivät aina ole yhteistyökykyisiä kriittisellä hetkellä. Niissä tilanteissa vanhempi joutuu valitsemaan mitä ohjeita noudattaa, ja mitä laiminlyö.

Myötätuntoni on sen lomastressin korventaman perheenisän puolella, jonka kuvauspaineet kävivät ylivoimaisiksi Muumimaan valokuvausseinällä. Ystäväni kertoman mukaan perheenisä oli epätoivoisesti yrittänyt saada nelilapsisen perheen päitä kuvausseinän reikien läpi, yhtä aikaa. Isän ongelma oli siinä, että Niko ei halunnut näyttää iloiselta muumihahmolta. ”Nyt Niko lopetat sen kiukuttelun ja työnnät sen pääs tuonne reikään, ja äkkiä, että saadaan otettua meistä hieno kuva!”, isä oli huutanut naama punaisena.

Tuli varmasti ikimuistoinen kuva.

Nykyvanhemmat elävät monien paineiden keskellä, myös kuvaamisen suhteen. Joskus paineet käyvät ylivoimaisiksi. Toivoa sopii, että niissä tilanteissa ympäriltä löytyy ihmisiä, jotka jaksavat ymmärtää arjen ristiaallokoissa väsynyttä vanhempaa. Ainakin minä ymmärrän Nikon isää.


Kirjoitus on julkaistu Seinäjoen sanomissa 31.10.2017

Ei kommentteja