Sanoja helmi-ihmisille

Helmi syntyy, kun simpukan kuoren ja kudoksen väliin päätyy hiukkanen, joka ärsyttää ja hiertää simpukkaa. Simpukka reagoi roskaan koteloimalla sitä helmiäisellä. Prosessin lopputulos on se, mitä helmeksi kutsutaan.

Simpukan osa ei ole mukava. Siihen voi yrittää eläytyä kävelemällä hiertävä kivi kengässä siihen asti, että verestävä rakko on kovettunut tunnottomaksi kantapääksi. Se voi kestää 50 vuotta - helmen syntyminen siis.
Ihmismielen haavoittumisessa ja parantumisessa on helmeen syntyyn verrattavia elementtejä. Vastoinkäymiset ovat roska, johon on mielen pakko reagoida. Jos vastoinkäymisten aiheuttamat tunteet kokee, käsittelee ja hyväksyy, tapahtumat voidaan lopulta liittää merkitykselliseksi osaksi omaa elämäntarinaa. Parantuminen on siinä, kun helmiäiseen kietoutuneet hiekanmurut lakkaavat tuottamasta kipua.
Helmi kehittyy hitaasti, harva toipuu isoista vastoinkäymistä nopeasti ja suoraviivaisesti. Toipuminen on sahaava liike, joka sisältää parempia ja huonompia vaiheita ennustamattomassa järjestyksessä. Prosessin aikana ihminen joutuu kriittisesti arvioimaan kulkeeko toipuminen toivottuun suuntaan. Se mikä ei tapa kun voi myös katkeroittaa.
Ei ole itsestäänselvää, että Nelson Mandela selvisi 27 vankilavuodesta rauhan puolestapuhujana, ja ihmisenä, joka myöhemmin valittiin Etelä-Afrikan ensimmäiseksi mustaksi presidentiksi. Jaakobin pojalla Joosefillakin oli kaksikymmentä vankilassa vietettyä vuotta aikaa listata henkilöitä, jotka olisivat kuuluneet sinne hänen sijastaan. Mikä sai miehet kävelemään vankilasta ulos sikojen sijasta helminä, sen haluaisin tietää.

Ihailen helmi-ihmisiä, mutta enää en heitä kadehdi, enkä missään tapauksessa halua olla niin kuin he. Helmi-ihmisen henkilökohtaisen kasvun hintalapun lukemat ovat sitä luokkaa, että minä en ole sellaista valmis vapaaehtoisesti maksamaan. Pakon edessä ehkä.

Ja lopuksi tiedotus helmi-ihmisille: Pitäkää helmistänne hyvää huolta! Kalastajia ja sikoja riittää.

Ei kommentteja