Arkivanhempi on miljoonan dollarin yleiskone

Olen huomannut, että monessa perheessä toinen vanhemmista on niin sanottu arkivanhempi. Arkivanhempi on vanhemmista se, joka hoitaa lapsiin ja kotiin liittyvän ajatustyön sekä merkittävän osan käytännön järjestelyistä. Arkivanhemman toimesta parittomat sukat, puolityhjät murokulhot ja nenäliinat kulkeutuvat paikoilleen. Arkivanhemman yhdessä kädessä on sähkövatkain, toisessa sähköpora, ja loput neljä kättä nostelevat lattialle pudonneita tavaroita.

Jos työssäkäyvän vanhemman työn tuloksia voi ihastella viimeistään palkkapäivänä, arkivanhemman työt tulevat näkyväksi vasta silloin, kun ne jäävät tekemättä - esimerkiksi silloin, kun arkivanhempi sairastuu. Jos tavallisina iltoina arkivanhemmasta tuntuu siltä, ettei hän ole saanut aikaiseksi mitään, sairaspäivinä käy selväksi, millainen yleiskone hän todellisuudessa onkaan: Tekemättömien töiden huojuvan tornin varjossa arkivanhempi voi vain huokailla ja ihastella tavanomaisen aikaansaamisensa määrää.

Arkivanhemman sairastuessa hänen merkityksensä selkenee myös muille perheenjäsenille. Vähän ajan kuluttua lapsetkin huomaavat, että murokulhoilta puuttuvat jalat, ja etteivät sukatkaan raahaudu pyykkikoriin omilla pikku käsillään. Jos arkivanhempi sairastuu niin perusteellisesti, että kehon lisäksi yleisestä käytöstä poistuu myös arkivanhemman mieli, silloin puolisokin saattaa olla pienen hetken pulassa: Onhan kyseessä kuitenkin koko perheen keskusmuistin kaatuminen, mikä ei suinkaan ole pieni asia monilapsisessa perheessä.

Arkivanhemman sairastuminen paljastaa, miten haavoittuvainen kokonaisuus perhe on, jos sen sisäinen työnjako on liian tarkkarajainen. Ilmiötä voi onneksi ennaltaehkäistä järkevällä työnjaolla. Uskon, että perhe voi hyvin, jos jokainen perheenjäsen häärää pääsääntöisesti omalla osaamisalueellaan, mutta tutustuu sen verran muidenkin tehtäviin, että osaa tarvittaessa tuurata ketä vaan. Myös arkivanhempaa.

- Vaikka hän sellainen miljoonan dollarin yleiskone onkin.






Ei kommentteja