Mitä jos armahtaisit itseäsi?

Minä näen kaiken sen vaivan, minkä kotona perheesi eteen teet. Sen näkymättömän työn, josta kukaan ei kiitä. Leivänmurut, jotka pyyhkäiset pöydältä ja pyykit, jotka laitat koneeseen, vaikka pitäisi jo mennä.

Näen jokaisen kengän, jonka laitat paikoilleen, jokaisen likaisen lautasen, jonka keräät muiden jäljiltä. Kuulen jokaisen nielaistun sanan, joka olisi tehnyt mieli huutaa. Näen jokaisen kerran, kun luovut omista suunnitelmissasi muiden vuoksi.



Näen sen myös sen hiljaisen hetken ennen nukkumaanmenoa, kun avaat lastenhuoneen oven ja kuuntelet tasaista hengitystä. Ja sen menettämisen pelon, joka silloin tällöin yllättää, kun kello on jo paljon, eikä ovi ole käynyt, sen näen myös.

Näen jokaisen kyyneleen, jokaisen hymyn ja jokaisen hyväksyvän katseen. Näen jokaisen kattilallisen ruokaa, jokaisen maksetun laskun ja jokaisen läsnäolon hetken.

Kysymys kuuluu, näetkö sinä saman?

Jos näkisit kaiken, minkä minä näen, luulen, että pitäisit itsestäsi todella paljon. Jos laskisit epäonnistumisien sijasta onnistumisia, huomaisit, että olet ennemmän kuin riittävä.

Mitä jos armahtaisit itseäsi?






5 kommenttia

Mimmu kirjoitti...

Mä rakastan sun blogia. Toivottavasti jatkat tätä ikuisuuden- ainakin mun ruuhkavuosien verran. Kun luen tätä niin tunnen oikein lujasti miten tää koskettaa, lohduttaa ja liikuttaa- ja jos en olisi niin ruton väsynyt ja poikki, varmaan itkisinkin liikutuksesta. :) Nyt en jaksa edes sellaseen ryhtyä.

Tanja Lehtinen kirjoitti...

Kiitos tästä!
Sinä näet ja laitat niin hyvin sanoiksi!
Nyt ehkä näen minäkin hiukan...

Kakkumonsteri kirjoitti...

❤❤❤

Hanna kirjoitti...

Kiiros naiset kommenteista! ❤️ Tämä blogger takkuaa jatkuvasti, eikä suostu antaa kommentoimaan suoraan yksittäiseen kommenttiin. Toivottavasti näette tämän silti!❤️

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos että kirjoitat! ❤ En tiedä miten törmään tekstiisi lähes aina juuri oikealla hetkellä... Juuri silloin kun oken tarvinnut voimia, herätyksen tai oivalluksen. Esimerkiksi olin kehittänyt älyttömän sitkeän ajatuksen etten ole tarpeeksi ahkera arjen pyörittämisessä, etten riittävän isolla voimalla puske asioita eteenpäin. Miksi en jaksa enempää... Sinun tekstisi sai miettimään asioita eri tavalla! Osaan aika ajoin kehua itseäni hyvin tehdystä työstä tai siitä että ilman huonoa omaatuntoa jätin jotain tekemättä... Olen oppinut sanomaan Ei (tätä pitää vielä harjoitella enemmän ;) ). Kiitos ❤