Rakennatko tätä päivää vai avaruustaloja?

Tulevaisuuden rakentaminen on arvo, joka on rajattomiin mahdollisuuksiin uskovassa yhteiskunnassa niin itsestäänselvyys, ettei juuri kukaan kyseenalaista sen mielekkyyttä. Tulevaisuuspuhetta pumpataan niin kovalla kiireellä, että harva edes ehtii ajatella, ettei kaikilla asioilla ole tulevaisuutta. Ja vaikka olisikin, tulevaisuus saattaa tulla vastaan täysin toisenlaisena, kuin mitä alunperin ajateltiin.

Puheet tulevaisuuden rakentamisesta tuovat mieleen 60-luvun scifihaaveet ja ajat, jolloin arkkitehdit piirtelivät servettien nurkkaan siirrettäviä avaruustaloja. Talojen käyttäänottotarkastusten oletettiin tapahtuvan vuoteen 2008 mennessä, mutta edelleen listoitustyöt ja lattiakaivojen asennukset ovat kesken. Toivoa sopii, että kyseiset arkkitehdit tekivät työtä sydämensä halusta eivätkä maineen tähden, sillä aikalaisensa ovat ehtineet maata Kekkilän säkeissä jo hyvän tovin.

Avaruustalojen uhat ja mahdollisuudet ovat läsnä myös nykypäivässa, myös omassa arjessani. Elän tällä hetkellä ruuhkaisimpia vuosiani ja kamppailen jatkuvasti omien intohimojen toteuttamisen ja perhearjen pyörittämisenristipaineessa. Ajatuskin siitä, mitä kaikkea elämällään vielä ehtisikään tekemään, saa hyppimään tasajalkaa, kunnes pieni käsi koputtaa olkapään ja pyytää mehua - avaruustalot saavat odottaa.

Eikö tulevaisuutta sitten saisi ollenkaan suunnitella? Saa, jos minulta kysytään. Kunhan sitä ei tee omien ja läheisten päivittäisten tarpeiden kustannuksella.

Uskon, että asiat, kuten uni, ravinto ja läheiset ihmissuhteet, jotka ovat ihmiselle hyväksi tässä hetkessä, ovat sijoittamista sellaiseen hyvinvointiin, jolla on varmasti käyttöä myös tulevaisuudessa. Toisaalta tulevaisuuden haaveet, kuten tietynlainen elämäntapa, imago tai varallisuusaste, jotka nyt tuntuvat luovuttamattomilta, eivät välttämättä tunnu miltään, kun tulevaisuus viimein koittaa.
Ja vaikka ne tuntuisivatkin, mitä iloa niistä silloin on, jos läheiset, joita ajatellen tulevaisuutta rakensi, ovat väistyneet sen tieltä?

Kaikkien - ja etenkin pienten lasten vanhempien - olisi hyvä muistaa, että tulevaisuus on kerran menneisyyttä, ja menneisyys koostuu yksittäisistä päivistä, jotka kerran olivat nykyhetkeä. Elämällä joka päivä arvojensa mukaisesti ja toistamalla saman 365 kertaa vuodessa on todennäköisempää päästä käsiksi hyvään tulevaisuuteen kuin laiminlyömällä itseään ja läheisiään tulevaisuuden avaruustalojen tähden.

Elätkö tätä päivää vai rakennatko avaruustaloja - selvitä se. Olen kuullut, että avaruustaloissa voi tulla yksinäistä.










Ei kommentteja