Emme hylänneet toisiamme

Kun parisuhde on ollut vuosia kovan paineen alla, riittää ilonaiheeksi, kun saa kävellä yhdessä ilman aikataulua ja vetää perässään muovitraktorin päällä istuvaa kaksivuotiasta. Me teimme niin sunnuntaina. Kävelimme, puhuimme ja kuuntelimme toisiamme niin kuin parhaat ystävät, jotka eivät ole tavanneet pitkään aikaan.

Hiekka rohisi traktorin renkaan alla. Nauroimme kaapelille, joka sai toimittaa vetoköyden virkaa. Näky oli niin kuin pienoiskuva yhteisestä elämästämme: Kaikki on vähän sinne päin, mutta eteenpäin mennään.

Siinä kävellessämme tunsin iloa. Vaikeuksista huolimatta emme olleet luovuttaneet toisistamme. Emme luovuttaneet, vaikka lukemattomina iltoina matka olohuoneen puolelta toiselle oli niin pitkä, ettei sitä yhdessä illassa ehtinyt ylittämään.

Ymmärsin, että emme koskaan olleet hylänneet toisiamme. Olimme vain eläneet liian pitkään äärirajoilla, keskittyneet selviytymään. Taistele tai pakene - ei siinä mielentilassa ole voimia toisen tunteiden huomioimiselle tai rikkinäisille kattotiilille. Se ei ole valinta vaan luonnon laki.

Kotikadulla näimme viiden joutsenen parven, joka lensi meitä kohti täsmällisessä muodostelmassa. Kohdallamme parven ensimmäinen lintu väistyi johtopaikalta lepäämään ja seuraava otti vetovastuun. Linnut olivat selvinneet pitkän matkan vastuuta vuorotellen ja toisiansa tukien. Nyt ne olivat päässeet perille.

Joutsenien kotiinpaluun riemuun oli helppo yhtyä. Hymyilin leväesti ja huusin linnuille tervetuloa-toivotuksen. Samalla toivotin tervetulleeksi uuden elämämme.

Emme hylänneet toisiamme. Me selvisimme.

2 kommenttia

Anonyymi kirjoitti...

Ihania, osuvia tekstejä. Me hylkäsimme toisemme, arkeen, kiireeseen, siihen ettei mies halunnut yrittää vaan rakastui toiseen naiseen. Tuska on sanoinkuvaamaton. Minut on petetty, hylätty vaikka kaikkeni tein perheen ja liiton eteen, mies ei vaan kyennyt puhumaan. Aloitan uuden elämän,jossa opettelen ajattelemaan itseäni, arvostamaan itseäni, rakastamaan itseäni.

Hanna kirjoitti...

Toivon sulle kaikkea hyvää.🖤 Olen seurannut vierestä vastaavia tapauksia, ja se on ollut raastavaa. Kirjallisuuden mukaan pettäminen on traumana samaa luokkaa, kuin lapsen menetys, koska se osuu lujasti perusturvallisuuden ytimeen. Toivottavasti ihmiset ympärilläsi ymmärtävät, ettei syy pettämiseen ei ole parisuhteessa vaan pettäjän korvien välissä. Voimia 🖤