Miten kaksivuotias pidetään hengissä? - Oi Pika, auta!

Kaksivuotiaan kanssa yksi päivä on niin kuin vuosi ja vuosi niin kuin yksi päivä. Tämä johtuu siitä, että koko ajan sattuu ja tapahtuu. Tälläkin viikolla perheessämme on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Leikattu versio viikostamme, olkaa hyvät!

***

Ensimmäinen kohtaus: Makaan sängyssä. Havahdun siihen, että kainalooni virtaa jotain märkää ja kylmää. Pyörähdän ympäri ja näen taaperon, joka kaataa sänkyyn maitoa suoraan litran purkista. Olen ollut koko ajan vieressä ja hereillä, miten lopputulos voi olla tämä? Vaihdan lakanan. Onneksi kyse on maidosta, joka on helpompi siivota kuin voi ja kananmunat. Ne ovat normaalisti kaksivuotiaan kolttosten perusraaka-aineita.

Toinen kohtaus: On iltapäivä. Puhun puhelimessa ja viikkaan pyykkejä kodinhoitohuoneessa. Katselen ikkunasta, kunnes yhtäkkiä tunnen takaani tulevan viileän tuulahduksen. Ulko-ovi on selällään eikä lasta näy missään. Syöksyn ulos niin nopeasti kuin pystyn, ja näen taaperon, joka juoksee loska roiskuen kohti tietä. Saan hänestä kiinni juuri ennen pihasta poistumista.

Kolmas, neljäs ja viides kohtaus: Taapero pissaa keittiön, eteisen ja makuuhuoneen matolle.

Kuudes kohtaus: On aamu. Herään siihen, että taapero kaivaa silmiä päästäni. Hän ei usko kauneusuniin, ainoastaan silmänkääntötemppuihin. Menemme olohuoneeseen, jossa lapsi huomaa sohvalla nukkuvan isänsä. ”Kukkuu”, sanoo taapero. "Herätä se", minä vastaan. Taapero tekee työtä käskettyä ja riuhtaisee isänsä nenästä niin että tuntuu. Sen jälkeen lapsi heittäytyy sohvalle mukavaan asentoon ja ojentaa murokulhon täytettäväksi. Palveluksessanne, sir!

Seitsemäs kohtaus: Vaihdan taaperolle vaippaa. Olen paketoimassa vaippaa roskakoriin, kun huomaan sen sisällä rahan. Huudan mieheni paikalle. Toteamme yhdessä, että taaperon läpi on kulkenut ihan oikea kymmenen sentin kolikko. Mietimme, miten nämä tälläiset kaksivuotiaat oikein pidetään hengissä aikuiseksi asti? Säikähdyksestä selvittyämme lisäämme taaperon toiveammattilistalle säästöpossun ja salakuljettajan vakanssit.

***
Vanhempien juoksuttamiseen tähtäävä kahden vuoden erikoistumiskoulutus on onnistunut taaperomme kohdalla erinomaisesti. Edellä mainittujen tempausten  lisäksi silmälasieni sanka on saanut kyytiä, sohvalle on katettu murobuffet ja lapsi on liimaillut terveyssiteitä hiuksiinsa.

Viime viikkoina taapero on ahkerasti toistellut lausetta ”Pika, auta!”. Emme tiedä, mitä lause tarkoittaa, mutta jotenkin se tuntuu sopivan tähän vauhdikkaaseen elämänvaiheeseen. Kaksivuotiaan  hengissäpitäminen on kovaa työtä. Siksi toteamme yhteen ääneen:

Oi Pika - kuka oletkaan - auta!







Ei kommentteja