Ihminen ei ole resurssi

Ihminen ei ole resurssi. Ihminen ei voi antaa itseltään pois voimavaroja, joita hän tarvitsee päivittäiseen selviytymiseen. Ihminen on ihminen ja tarvitsee ihmisen arvoiset elinolosuhteet.

Ihminen ei ole resurssi. Se tarkoittaa luopumista ajatuksesta, jonka mukaan saa levätä vasta, kun maailma on valmis ja pihvin päälle saa yritit omasta puutarhasta. Se tarkoittaa, että täytyy luopua mielihyvästä, jota saa, kun antaa itsestään kaiken ja vielä vähän päälle.

Sille, joka on rakastunut illuusioon, jossa elämä tottelee omien sormien napsautusta, luopuminen voi olla erityisen vaikeaa.

Ihminen ei ole resurssi. Se tarkoittaa, että on opeteltava sanomaan ”ei”. Se myös tarkoittaa, että ihmiset pettyvät ja suuttuvat ja tekevät olon epämukavaksi. Nekin, jotka jankuttavat levon tärkeydestä, voivat pettyä, sillä kehottaessaan sanomaan ”ei”, he eivät suinkaan tarkoittaneet, että sanoisit sen heille.

Sille, joka on tottunut hoitamaan oman tontin ja vielä naapurin ojankin, pettymyksen tuottaminen voi olla erityisen vaikeaa.

Ihminen ei ole resurssi. Ja jos onkin, niin on siinä mielessä, että joskus resurssit loppuvat. Siksi ihminen ei voi antaa itseltään pois voimavaroja, joita hän tarvitsee päivittäiseen selviytymiseen.

Sen sijaan, ihminen voi antaa pois päätöksen olla kaikkea kaikille ja päätöksen rakentaa turvallisuutta suorittamalla. Pois vaan, vaikka se pelottavalta tuntuukin! Vain tyhjin käsin on valmis vastaanottamaan sen, mitä elämällä on annettavaan.

Sen jälkeen voi myös huomata, ettei ihminen milloinkaan itseään kannatellut, vaan häntä kannateltiin ja kannatellaan yhä.


Ei kommentteja