Jos voisin palata ajassa taaksepäin

Jos voisin palata viisi vuotta ajassa taaksepäin, piipahtaisin itselleni kylään ihan tavallisena arkipäivänä. Koputtaisin oveen kahden ja neljän välillä, kun lasten päiväunet ovat ohi ja omat nukkumatta. Tulisin muka ohikulkumatkalla. Nostaisin ruokakassit pöydälle vähäeleisesti.

Jos voisin, istuttaisin itseni puhtaaseen pöytään. Keittäisin kunnon kahvit ja kaataisin kupin pintaan. Antaisin mennä lautaselle asti ja sanoisin, että tätä kyllä riittää. Juttelisin niitä näitä, enkä kertoisi, miten väsyneeltä tulisin pian näyttämään. En huolestuttaisi huolestumisella, vaan nostaisin pyykkikorin kainaloon ja kertoisin vitsin.

Jos voisin palata taaksepäin, katselisin lapsiani itseni nähden oikein ihailevasti ja kehuisin jokaisen yksitellen. Jakaisin kehut sellaisella äänen palolla ja silmien valolla, että minä siellä pöydän toisella puolella muistaisin silmänräpäyksessä, miten paljon heitä rakastinkaan. Sitten veisin roskapussin, enkä huomauttaisi, miten täynnä se on.

Jos voisin valehdella itselleni, en valehtelisi. Sanoisin suoraan, ettei elämä viiden vuoden päästä ole pisteessä, jossa sen toivoisi olevan, mutta ei myöskään pisteessä, missä sen pelkäisi olevan. Myöntäisin, että nousuja ja laskuja tulee, mutta kertoisin, että aina on vähintään yksi ottamassa kiinni. Paljastaisin, että viiden vuoden päästä nauran paljon, ja että olen taas alkanut haaveilla.
Voi, jos voisin palata ajassa taaksepäin. Olisi niin paljon sanottavaa.


Ei kommentteja