Parhaimmat ohjeet panikoijille (Etkä enää koskaan ole onneton)

Minulla on viharakkaussuhde elämänohjeita tarjoaviin julkaisuihin. Kirjoitukset, jotka lupaavat paljon, mutta antavat vähän, ärsyttävät. Toisaalta, tarvitsen jatkuvasti uusia näkökulmia ja ajatuksia arjessa jaksamiseen. Siksi olen edelleen etsinyt elämänohjeita ja löytynyt elämänohjeita. Olen myös keksinyt ohjeita itse, ja nyt niistä parhaat tulevat tässä!

Ohje numero yksi on periaatteessa yksinkertainen: Hengitä. Hengitä ihan tavallisesti sisään ja tavallisesti ulos, sillä ihminen ei pärjää ilman happea. Stressaantuneena ihminen saattaa pidättää hengitystään, mistä tulee kummallinen olo. Kummallinen olo tulee helposti tulkittua ennakkoaavistuksesi siitä, että kaikki asiat ovat pahasti pielessä ja kohta galaksit putoavat päähän.

Oikeasti kyse on siitä, että aivot eivät saa happea ja siitä nyt vaan tulee huono olo. Asia on korjattavissa hengittämällä, mutta on muistettava hengittää myös ulos, sillä pelkkä sisäänhengittäminen on vähän sama kuin ei hengittäisi ollenkaan.

Toinen ohje liippaa läheltä ensimmäistä: Älä usko stressihormonin puheita. Omissa epätieteellisissä kokeissani olen huomannut, että stressaantunut mieli tuottaa jos jonkinlaista legendaa. Stressihormonin tunnistaa siitä, että yhtäkkiä mieleen puskee ideaa aina koko talon remontista, elämäntapamuutoksesta, valokuva-albumien järjestämisestä, vaatekaapin ja parisuhteen uudistamisesta ja elämää pidemmän to-do -listan tyhjentämisestä – tietenkin nyt heti.

Stressihormoniin kannattaa suhtautua niin kuin puiston nurkassa mongertelevaan vanhaan juoppoon: Juoppo katkolle turvallisiin olosuhteisiin nukkumaan ja juttua jatketaan vasta sitten, kun pää on selvä.

Kolmas ohje on lyhyt ja se menee näin: Älä mieti viittä minuuttia kauempaa asioita, joita et muista viiden vuoden kuluttua. Tämä ohje on hyvä, toimiva ja muualta varastettu. Esimerkiksi itse en aio viiden vuoden päästä muistella, miltä tuntui istua junan vessassa, kun "lukossa" ollut ovi riuhtaistiin auki. Ilman tätä sääntöä varmasti muistelisin.

Neljäs ohje on helppo: Syö ja nuku. Ihan oikeasti. Väsynyt ja nälkäinen ihminen on taakaksi kaikille, myös itselleen. Kun on saanut vähän ruokaa ja unta ja ruokaa, turhat asiat ei ärsytä. Niin yksinkertaista se on, paitsi vauvaperheissä.

Viides ohje on olevinaan syvällinen: Kun paniikki valtaa ajatukset, mene makuulle ja laita silmät kiinni. Sen mitä näet silmät kiinni, sen todella omistat. Eli et juuri mitään. Ihminen syntyy alasti ja haudataankin melko vähissä vaatteissa, joten omaisuuden kerääminen ja elämän hamstraaminen on turhaa. Toisaalta, ihminen sulkee silmänsä suudellessaan, nauraessaan ja rukoillessaan, joten jotain pyhää silmien sulkemisessa on, ja siksi sen täytyy olla hyväksi.

Kuudes ohje on kaukoidästä varastettu, huonosti suomennettu ja omiin tarpeisiin muokattu: Älä ainoastaan kysele itseltäsi, millaisten asioiden suhteen koet intohimoa. Kysy myös, mitkä asiat ovat sellaisia, joiden puolesta olet valmis kärsimään? Ihminen innostuu monenlaista asioista, mutta vähemmän on niitä, joiden puolesta kärsiä. Tätä ajatusta kannattaa pyöritellä, kun yrittää hahmottaa, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

Seitsemäs ajatus pohjautuu Raamattuun, mutta keksin sen ihan itse. Seitsemän on myös täydellisyyden luku, joten siihen on hyvä lopettaa: Jumalan luomassa maailmassa pelkällä olemassaololla on arvo. Kaikki olemisen päälle tuleva on ylimääräistä hyvää itselle ja muille jaettavaksi. Miksi yrittää olla jotain ihmeellistä, kun voi olla vaan?

Tässä olivat kaikki parhaimmat ohjeeni panikoijille. Onnittelut, jos jaksoit lukea tänne asti, sillä nyt et enää koskaan ole onneton - niinhän tämän lajityypin kirjoituksissa kuuluu luvata!




Ei kommentteja