Hyvää yötä maailma, äiti nukkuu nyt!


Sanovat naistenlehdissä, että itsestään huolehtiminen on tärkeää. Olen samaa mieltä. Periaatteessa. Olenhan kova huolehtimaan.

Klo 8.00 Huolehdin lapsille syötävää jääkaapista. Olen käynyt kaupassa uhmaikäisen kanssa ilman kauppalistaa, joten luovuutta tarvitaan. Syön oman aamupalani seisaaltaan.

Klo 9.00 Huolehdin siitä, että lastenohjelmat pysyvät pienimmälle sopivina. Kaksivuotias on oppinut sanomaan ”Bäbbäi (Batman) hakkaa", joten ilmeisesti en ole onnistunut huolehtimaan tarpeeksi.

Hinkkaan jugurtit sohvasta. Kerään tyhjät purkit ja tahmaiset lusikat. Sammuttelen veljesten kahnauksia niin kuin palomies ruohikkopaloja kuivan kesän jälkeen.

Klo 10.00 Huolehdin aamun jäljet keittiöstä ja olohuoneesta. Kerään vessasta muovisia Happy Meal -leluja ja heitän salaa muutaman roskiin. Laitan pyykkikoneen pyörimään. Tuleee pestyä samat pyykit jo toiseen kertaan. Voisipa samalla pestä vuodet itsestään.

Laitan väsykiukkuaan purkavan kuopuksen vaunuihin ja lähden ulos. Huolehdin siitä, että ovet jäävät auki, hellanlevyt kiinni ja ikkuna raolleen.

Klo 12.00 Pesen hampaat ja teen oikeasti sotkuisen ponnarin tilalle muka sotkuisen näköisen ponnarin. Ne näyttävät samalta. En ota kuvaa, koska siitä tulisi liian näköinen.

Alan keksiä lounasta. Teen lasten suosikkiruokaa, eli makaronipataa, jota kutsun myös koiranruoaksi. En jaksa tehdä salaattia, joten syön samaa ruokaa lasten kanssa. Pitäisi huolehtia syömisistään. Tehdä vaikka työkaverin reseptillä viherpirtelöä ruohonleikkuujätteestä ja kierrättää.

13.00 Siivoan ruokailun jäljet ja lattialle riisutut vaatteet. Imuroin.

Lämmitän loput kahvit mikrossa. Kahvi ei lihota. Se ainoastaan tummentaa hammaskiilteen, mutta kohta on kaamos, eikä kukaan huomaa. Pitäisi alkaa nauttia vihreää teetä tai sitä Thai lattea vai mikä se oli.

14.00 Kiellän lapsia avaamasta telkkaria. Isommat pojat luukuttavat kumpikin omaa musiikkiaan. Piilotan korvatulpat hiuspannan alle, koska meteli väsyttää ja ärsyttää, enkä halua tiuskia lapsille. Lapsia on niin paljon helpompi rakastaa, kun ei kuule.

15.00 Pitäisi rentoutua, mutta silmät seisoo päässä ja minulla on täysi työ pitää ne pystyssä.
Kuopus herää ja juhlat on ohi. Keitän kahvia ja löydän kaapista keksejä. Ei pitäisi syödä keksejä.

16.00 Syön keksejä, sillä on päivällisaika. Ei jaksaisi laittaa ruokaa. Ja toisaalta, onhan meillä mikro eikä Instagramin tarvitse tietää? Etsin lapset, ruokin lapset, huolehdin tiskit.

17.00 Puoliso tulee töistä kotiin. Tämä on se kohta, jolloin pitäisi tehdä läpsystä vaihto ja lähteä juoksemaan pikkuruisissa trikoissa ja ripsenpidennyksissä. Muuten lähtisin, mutta ei ole ripsienpidennyksiä eikä trikoita.

Pyykit on ihan pakko ottaa koneesta, ettei tarvitse pestä samaa koneellista enää kolmatta kertaa. Miksei ne vaan voi vanish ihan itsestään?

17.30 Käyn vessassa kuopukselta salaa. Katselen itseäni peilistä, ja totean, että pitäisi huolehtia itsestään enemmän. Punnertaa hampaita pestessä tai kyykätä, kun käy vessassa. Raskaana vessassa saattoi sentään kyökätä, ja siten pystyi täyttämään länsimaisen kauneusihanteen pienen hetken ajan.
Pesen kädet ja mustan huumorin. 

18.00 Muistan, että huomenna on uusi päivä. Katson, mitä kaapista puuttuu, että voin taas seuraavana päivänä mennä kauppaan ilman ostoslistaa. Katson myös kalenteriin, ja muistan kaverisynttärit ja likaisen kauluspaidan. Stressaan varmuuden vuoksi vähän kaikesta, koska en tarkalleen muista, mistä tänään pitikään stressata.

19.00 Huolehdin lapset kavereilta kotiin ja pihalta sisälle. Pyydän poikia siivoamaan huoneensa.  Entinen eskarilainen järkyttyy pyynnöstä ja näyttää siltä, kuin olisin pyytänyt siirtämään kuuta kaksi metriä vasemmalle. Avaan häneen huoneensa oven ja suljen sen tismalleen samalla ilmeellä.

20.00 Huolehdin iltatoimet käyntiin. Huolehdin iltapalat, hammaspesujärjestyksen, yöpukujen vaihdot ja vaipanvaihdot. Etsin ympäri taloa piiloutuneita lapsia.  Lapset kiljuvat ”Iskä siunaa”, joten ohjaan heidät drive-in iltarukoukselle olohuoneeseen.

On se kumma, että teologian maisterin siunaukset eivät kelpaa.

21.00 Sama kuin tuntia aikaisemminkin.

21.22. ”Äiti janottaa/pissattaa/en saa nukuttua/varpaanvälit on putsaamatta/haluan Pikachu-puvun synttärilahjaksi”

22.00 Laitan maitopullon valmiiksi, vaikka kuopuksen hampaat on jo pesty. Nuorena noudatin sääntöjä, äitinä olen punkkari.

Nukutusmenot kaksivuotiaan kanssa alkavat. Olen juuri lopettanut imetyksen, joten nukutuspuuhat  kestävät. Kaksivuotias pyytää ”tihhiä” ja on suloisempi kuin maailman kaikki jälkiruoat yhteensä. Muistan, miksi lopettaminen on kestänyt jo kohta puoli vuotta.

22.38 Kuopus nukahtaa sängyn viereen matolle. On niin suloinen siinä, että on pakko hetken vaan katsella. Annan lapsen nukkua missä hän tahtoo ja hiippailen omille iltatoimille.

23.00 Palaan makuuhuoneeseen ja nostan lapsen sänkyyn. Lapsi herää. Tietenkin.

23.22 Sanovat naistenlehdissä, että itsestään huolehtiminen on tärkeää. Olen samaa mieltä. Periaatteessa.Laitan silmät kiinni ja käännän kylkeä. Yhdenlaista itsestään huolehtimista sekin.

Hyvää yötä maailma, äiti nukkuu nyt!





2 kommenttia

Tanja Lehtinen kirjoitti...

Ai että miten ihanasti kirjoitit!
Hersyvästi!
Kiitos!

Anonyymi kirjoitti...

Tuo korvatulpat pannan alla oli hyvä! Mulla on tähän asti ollut keltaiset peltorit. Jostain syystä lapset ottavat sen kannanottona silloinkin kuin ei ole tarkoitus :)