Padot sortuvat, sinä et

Hei, sinä urhea ihminen siellä! Niin, juuri sinä, joka nieleskelet kyyneleitä ja pelkäät, että hetkenä minä hyvänsä padot murtuvat ja päästävät ulos huolella padotut tunteet ja muistot. Sinua minä kutsun urheaksi ja sanon, että anna sortua vaan.

Sanon sinua urheaksi, sillä olet viimein uskaltanut kohdata sen, mitä olet pitkään juossut karkuun. Olet pysähtynyt katsomaan taaksesi kasautunutta vuorenvahvuista vesiseinää ja päättänyt kohdata sen. Olet päättänyt, vaikka se jäisi viimeiseksi teoksesi.

Se, jos jokin, on urheaa.

Saatat epäillä sanojani. Epäily johtuu siitä, että urheasta ihmisestä harvoin tuntuu urhealta. Urheus ei kuitenkaan ole tunnetta, vaan tekoja. Joskus se on pelkkää hiljaista odottamista ja uskollista sisään- ja uloshengittämistä, kunnes viimeiset vedet vyöryvät yli.

Sinä urhea ihminen siellä! Sinua minä kutsun urheaksi ja sanon, että olet lujaa tekoa, vahvempi kuin kaikki vastoinkäymiset yhteensä. Veden pyörteet ovat voimakkaat, mutta eivät ne sinua saa. Ne ainostaan vievät mennessään sen, mistä et ole pystynyt päästämään irti.

Olet urhea, selviät kyllä. Padot sortuvat, sinä et.



1 kommentti

Valkoinen Puuhevonen kirjoitti...

Kiitos tästä!
Kiitos vahvistuksesta!!!