Varmin tapa erottautua massasta on olla oma itsensä

Kauneuden määritelmä on jatkuvassa muutoksessa. Yhtä kauan kuin ihminen on etsinyt peilikuvaansa heijastavilta pinnoilta, yhtä kauan kauneusihanteet ovat juosseet tavoittelijoitaan karkuun hikipannat päässä. ”Jaksaa, jaksaa, painaa, painaa!”, ne huutavat ja ottavat vauhdissa parit selfiet.

Kauneusihanteiden jahtaaminen on epätoivoista. Ihanteet muuttuvat nopeasti, toisin kuin ihminen. Siksi ihanteisiin pyrkiminen on kuin kiskoisi päälleen liian pientä jumppapukua. Kyllähän Jane Fondankin puvuissa oli korkeat jalantiet ja kangas venyy, mieli vakuuttelee.

Mutta ei. Sovituskopin peilit huurtuvat ja olkaimet hiertävät olkapäät punertaviksi. Fondan sijasta peilistä kurkistaa Borat ja sitten saakin jo huhuilla kaveria avuksi, että pääsee ulos ahtaista ihanteistaan ja miksei myös sovituskopista. ”Jaksaa, jaksaa, painaa, painaa?”

Kauneusihanteita on vaikea täyttää ja juuri siinä on niiden idea. Ulkonäöllä erottautuminen onnistuu, jos omistaa vartalon, jota enemmistön on mahdotonta saavuttaa. Siksi puutteen keskellä tavoitellaan runsaita muotoja ja ylensyönnin aikakaudella nälkiintynyttä ruumista. Veistoksellinen vartalo on vielä kovemman työn takana kuin laihuus. Kohta tilalla on uusi ihanne.

Kauneuden määritelmä on jatkuvassa muutoksessa. Se on mielestäni hyvä syy jättää tavoittelematta koko ihannetta. Varmin tapa erottautua massasta on olla oma itsensä. Pääasia, että ihmisellä on hyvä olla.



Yhtään ei tarvi jaksaa eikä painaa.

Ei kommentteja