Hyvän jälki

Hyvän jälki jää lapseen ikuisiksi ajoiksi. Se painuu niin kuin kosketus ihoon, menee läpi ja alle. Hyvän jälki tekee itselleen leposijan ihonlämpimään, keinuu siellä kehdossa, kylmältä suojassa.

Yllättävinä hetkinä se nousee lapsen mieleen: hyvän jälki. Se nostaa päänsä unohdusten maasta, palauttaa mieleen käsivarret ympärillä. Sisään ja ulos se hengittää, antaa painautua rintaansa vasten; kuunnella hyvyyden sydänääniä.

Hyvän jälki on rakkauden jälki. Se tulee hiljaisena hyminänä, yllättää tuulenvireellä suljetussa huoneessa. Ajasta se ei tiedä, välimatkoista se ei välitä. Jälki pysyy, vaikka lapsi ei enää ole lapsi - vaikka lapsi on jo kaukana käden ulottumattomissa.

Hyvän jälki jää lapseen ikuisiksi ajoiksi. Sinäkin olet saanut aikaan hyvän jälkiä. Ja siellä, missä näet pelkkää riittämättömyyttä, ja pelkkiä epäonnistumisia, sielläkin on hyvän jälkiä, jotka ovat käsiesi kautta tulleet.

Sinäkin olet yksi hyvän jälki.

Rakkauden syliin

Tänään ajattelen sinua, joka yhtä aikaa odotat ja pelkäät joulun tuloa.

Sinua, joka haluaisit upota juhlan lämpimään syliin, mutta menneen suru tai tulevan pelko sen estävät.

Sinua, joka uneksit unesta, mutta et nuku, joka makaat, mutta et lepää, ja joka näet kaikkialla rauhaa, mutta et koe sitä.

Tänään ajattelen sinua, ja haluan kertoa, että vielä tulee toisenlaisiakin jouluja: iloisia, punaisia ja pursuavia.

Mutta nyt on tämä joulu. Siksi muistutan sinua siitä, että et ole yksin, et ole mennyttä, etkä putoa toivon ulkopuolelle.

Ja jos putoaisitkin,
putoaisit suoraan
rakkauden syliin.

Joulu on muistamisen aikaa - myös unohtamisen

Joulu on muistamisen aikaa, ja siten myös unohtamisen. Itse olen enimmäkseen unohdellut kaikenlaista:

Muutama joulu sitten kävi niin, että kutsuttiin saunavieraita aattoaamuksi. Laitoin saunan päälle sen kummemmin miettimättä ja siirryin valmistamaan aamupalaa. Vieraiden saapuessa sauna tosiaan oli lämmin: yli sata astetta löylyä heittämättä. Kyseisenä jouluna meillä ei paistettu sikaa, mutta vieraita kylläkin. Olivat aika punaisia saunasta tullessaan.

Samat vieraat tulivat meille muutaman joulun päästä uudestaan. Silloin sauna taas unohtui kokonaan pois päältä. Totesimme tilanteen, kun seisoimme alastomina saunan ovella ja lämpimän löylynhengen sijasta vastaan lehahti viileä ilmavirta ja kuivan pyykin tuoksu. Siinä ei ne kuuluisat rinnan jäät liuonneet. Kyseisiä saunavieraita ei meillä sen koommin nähty, eikä heitä voi siitä syyttää.

Totesimme puolison kanssa, että ei meistä taida olla ihmisten saunottajiksi, joten päätimme jatkossa saunottaa pelkkää joulukinkkua. Kinkun kanssa kuitenkin kävi niin, että se unohtui ensin yhdeksi yöksi kodinhoitohuoneen lattialle ja sitten vielä uudestaan päiväksi uuniin - kahteensataan asteeseen. Sinä vuonna meillä syötiin joulunyhtöpossua, onneksi kukaan ei sairastunut.

Pahin joulu-unohdus sijoittuu kuitenkin erääseen joulukuiseen iltaan, jolloin sain mahtavan idean sytyttää takkaan kynttilöitä - ihan kuin sisustuslehdissä! Sillä kerralla unohtui myös jotain, nimittäin lautanen kynttilöiden alta. Kynttilät valuttivat runsaasti talia takan sisuksiin, ja tämä selvisi vasta, kun takkaa lämmitettiin seuraavan kerran. Takka roihusikin oikein isolla ja iloisella liekillä - jopa niin iloisella, että sammuttamaan tarvittiin ihan oikea palokunta.

Näiden joulumuistamisten ja -unohtamisen jälkeen täytyy kyllä myös muistaa kiittää omaa puolisoa, joka on tanssinut kanssani tonttupolkkaa kaikki nämä vuodet, ja armollisesti unohtanut kaikki pikku unohdukseni.

Hyvää joulua, ja kohti uusia unohduksia!

Anna lapselle lupa olla epätäydellinen

Anna lapselle lupa olla epätäydellinen, niin annat lapselle luvan olla lapsi. Ei näyttelyesine, epäjumala tai laastari vanhoihin haavoihin. Ei oman minän jatke, tai se yksi ja ainoa, jonka pitäisi tavoittaa täydellisyys muuten niin epätäydellisessä maailmassa. Anna lapsen olla epätäydellinen.

Anna lapselle lupa olla epätäydellinen, niin annat lapselle mahdollisuuden itsetuntemukseen. Niin hän voi tarkastella itseään rehellisesti; nähdä vahvuudet ja heikkoudet. Niin hän voi oppia tunnistamaan avuntarpeensa, ja oppia myös sitä ilmaisemaan, kun ei tarvitse kannatella kenenkään käsitystä täydellisestä lapsesta.

Anna lapselle lupa olla epätäydellinen, niin annat lapsen nähdä, mitä rakkaus syvimmillään on. Rakkaus, joka perustuu tosiasioiden näkemiseen. Rakkaus, joka tiedostaa virheet ja tarttuu ongelmiin, mutta ei häpeä, hylkää, tai anna ihmisten mielipiteiden tulla väliin. Rakkaus, joka tulee täydelliseksi heikkoudessa.

Epätäydellisyys on lasta ja vanhempaa yhdistävä tekijä, ei erottava kahdenvälinen kuilu. Epätäydelliselle lapselle riittää epätäydellinen vanhemman epätäydellinen rakkaus. Anna lapselle lupa olla epätäydellinen, ja anna itsellesi lupa myös.

Joulutunnelma syntyy odottamisesta

Lapsen joulutunnelma syntyy odottamisesta. Valkoisten, putoilevien lumihiutaleiden seuraamisesta ja kuvioiden piirtelemisestä huurteiseen ikkunaruutuun. Joulutunnelma syntyy pitkästymisestä ja pimeässä hohtavista pihavaloista, kärsimättömien ja kaipaavien huokausten vuorottelusta. Kuinka kauan vielä pitää odottaa?

Aikuisen on vaikea päästä joulun tunnelmaan, sillä aikuinen ei ehdi odottaa. On kotitöitä, koulutöitä ja joulutöitä. On ehdittävä konsertteihin ja vaalittava perinteitä. Odottaminen lepää niin kuin yleellisyystarvike tavaratalon ylimmällä hyllyllä, se on kuin kaukainen tavoite kuukauden mittaisen kassajonon päässä. Kulkuset helisevät korvissa. Kuinka kauan vielä pitää jonottaa?

Joulutunnelma syntyy odottamisesta. Se on löydettävissä niin lapselle kuin aikuiselle, jokaiselle joka malttaa istua alas ja lepuuttaa poskeaan lämmintä glögimukia vasten. Joulutunnelma löytyy, kunhan ensin antaa tärkeiden asioiden olla ja vaikeiden tunteiden tulla. Niiden toiselle puolelle, mustaa taivasta vasten syttyvät toivon tähdet yksi kerrallaan.

Jos kaipaat joulun tunnelmaa, pysähdy, odota ja jätä itsesi rauhaan - joulurauhaan. Luota siihen, että valo, jota elämääsi eniten kaipaat, on jo matkalla. Se saapuu kotiovelle omin jaloin, omalla ajallaan, eikä enää tarvitse odottaa.