Hyvää matkaa, te tärkeät, hyvää matkaa!

Suvivirsi soi, ja pilvet ovat vyöryneet toisiin kaupunkeihin. Yhteinen kellomme pysähtyy. Toiset meistä jäävät, toiset pakkaavat naurun ja nuoruudenintonsa reppuun ja lähtevät. Huolettomuus ja huonot vitsit keventävät tunnelmaa, mutta silti joudun purra huulta.

Vielä hetki sitten piha oli harmaa, nyt puut ovat vihreän painosta raskaat. Yritän parhaani mukaan pakata sanoihin kaikkea sitä hyvää, mikä on jäänyt sanomatta, ja mitä ihminen saattaa kokonaisen elämänsä aikana tarvita. Tuuli kahisuttaa koivunlehtiä ja ihan kohta kaikki on sanottu, ihan kohta kuulokkeet sujahtavat korviin.

”Kun löydätte omien unelmienne ja lahjojenne risteyspaikan, muistakaa sitten lähettää postikortti”, muistutan. ”Ja olkaa varovaisia, älkää jääkö auton alle!” - siihen ohjeistukseen on aina varma lopettaa. Sitten hymyilemme toisillemme, ja toivotamme hyvää päivänjatkoa viimeisen kerran.

Päätän uskoa siihen, että kaikki kääntyy hyväksi. Päätän uskoa, että osasin näyttää, miten paljon välitin. Aurinko häikäisee ja askel on kevyt.

Hyvää matkaa, te tärkeät, hyvää matkaa!

Ei kommentteja