Pahimman pelkääjät ovat parhaita uskomaan hyvään

Jos osaa pelätä pahaa, osaa myös uskoa hyvään. Pahan pelkääminen tai hyvän odottaminen vaativat saman verran uskoa: Molemmat ovat kurkottamista tulevaisuuteen, jota ei vielä ole.

Usko on ojentautumista sitä kohti, mitä toivotaan. Pelko on varautumista siihen, mitä ei toivota. Molemmat vievät energiaa, molemmat vaativat sitoutumista, molemmat vaikuttavat päätöksiin.

Pelon kanssa on luonnollisempi tehdä yhteistyötä. Pelko passivoi, mikä säästää vaivannäöltä. Pelko myös antaa säilyttää näennäisen kontrollin: Kun odottaa aina pahinta, ei voi koskaan pettyä.

Usko haastaa pelkoa enemmän, sillä se sisältää pettymyksen mahdollisuuden. Usko myös pakottaa luopumaan kontrollista, mutta saman aikaan synnyttää toivoa, ja saa toimimaan hyvän eteen.

Pelon kanssa eläminen on kuluttavaa, tiedän sen omasta kokemuksesta. Mutta jos osaat pelätä, osaat myös uskoa. Joten älä pelkää pahaa, vaan usko hyvään. Osaat kyllä. Luota.

Ei kommentteja