Unelmien äitejä on vain unelmissa

Voi, jospa olisin unelmieni äiti!

Sellainen, joka ottaisi aina vastaan lapsen kaikki tunnetilat; joka osaisi palauttaa ilon, surun, vihan ja häpeän lapsen käsiin ja käsityskykyyn sopivina.

Äiti, joka ei milloinkaan antaisi äänensä kolista kattoon, ja äiti, joka ei edes väsyn viimeisillä kalkkiviivoilla antaisi periksi sisällään uinuvalle käskyttäjälle.

Kunpa olisin äiti, joka näkisi jo kaukaa, milloin lapsen on selviydyttävä itse, ja äiti joka osaisi oikealla hetkellä juosta apuun, seistä muurina muista välittämättä.

Voi, jospa olisin unelmieni äiti! Sellainen, joka olin, kun kaksi viivaa piirtyivät raskaustestiin; kun sisälläni syntyi hengityksen salpaava äidinrakkaus.

Mutta unelmien äitejä on vain unelmissa, ja omat lapseni saivat aivan oikean äidin: Äidin, joka ei pysty täyttämään omaa hassua ihannettaan viittä minuuttia kauempaa.

Oikean äidin he saivat.

Äidin, joka rakastaa oikealla rakkaudella, ja äidin, joka tuntee inhimillisyyden kuopat niin perin pohjin, että osaa lapsensakin niiden yli auttaa.

Ja äidin, joka unelmien sijasta palavasti rakastaa sitä aivan oikeaa lasta.

Ei kommentteja