Meillä on enemmän kuin tarpeeksi

Et laita kenkiäsi niille varatulle paikalle, etkä keräile lasten leluja ja vaatteita nojatuolin reunalta. Ajatuksiani et lue ollenkaan, etkä keittiön tasolle jääneitä tuhansia lappusia tai alani kirjallisuutta, josta voisimme iltaisin keskustella.

Mutta silloin, kun minä putoan, sinä et. Kun vapisen, enkä saa itkultani sanottua, lasket käsistäsi kaukosäätimen tai paperit tai työpäivän paineet, ja olet sylinä niin pitkään kuin sitä tarvitaan. Et koskaan sano, että ei sinua nämä tai nuo murheet kiinnosta; että puolisona olemisen tunnit ovat tältä päivältä täynnä.

Se on enemmän kuin tarpeeksi. Sinä olet enemmän kuin tarpeeksi.

Sillä päivät kyllä seuraavat toisiaan, vaikka kotiovella pitäisi astua yli kenkäkasan tai väärinymmärryksen, mutta ilman syliä ei ihminen pärjää. Eikä ilman toista ihmistä, joka kohtelee hiljaisella hellyydellä, ja kunnioittaa jokaista lausetta, vaikka ei pystyisi niiden syntymaisemiin samaistumaan.

Kun asiat laitetaan allekkain: Muistamiset, unohtamiset, tehdyt ja tekemättä jääneet, ja viivan alle jää rakkaus, se on enemmän kuin tarpeeksi.

Meillä on enemmän kuin tarpeeksi.

Pimeästä tullaan kirkkain kasvoin

Miten annetaan anteeksi niille, jotka eivät ole pahoillaan? Miten annetaan anteeksi niille, jotka särkevät ihmisiä ympärillään, sitten kävelevät tyynesti pois, jatkavat elämäänsä tyytyväisinä ja virnistävät tuttuun tapaan lähikaupan maitohyllyllä.

Miten suhtaudutaan ihmisiin, jotka eivät tottele logiikkaa? Miten puhutaan niille, jotka ymmärtävät puhetta, mutta eivät sen merkitystä; niille, joille pitää tekstittää yhteiset muistot. Miten kohdata ne, jotka eivät tunnista sormenjälkiään mustelmissa, sanojensa painaumia toisissa ihmisissä?

Miten tehdään tämä kaikki, minkä olen nähnyt toistuvan niin monen ihmisen elämässä, että putoan laskuista ynnätessäni yhteen näitä elämäntarinoita, toistensa synonyymeja. Ja miten voi olla, että silti niin monet yön läpi kulkeneet ovat saapuneet pimeästä kirkkain kasvoin?

He ovat onnistuneet löytämään pimeydestä valon, ja valosta elämää kantavat rakenteet. Vapaudenkin he ovat löytäneet - vapauden elää itsensä näköistä elämää miellyttämättä tai etsimättä rakkautta sieltä, mistä sitä hyvistä pyrkimyksistä huolimatta ei riittänyt muille asti annettavaksi.

Pimeästä tullaan kirkkain kasvoin. Siksi uskon, että on mahdollista antaa anteeksi niille, jotka eivät osaa olla pahoillaan. Siksi uskon, että sinäkin saat kerran olla vailla huolia ja vapaa.