Pimeästä tullaan kirkkain kasvoin

Miten annetaan anteeksi niille, jotka eivät ole pahoillaan? Miten annetaan anteeksi niille, jotka särkevät ihmisiä ympärillään, sitten kävelevät tyynesti pois, jatkavat elämäänsä tyytyväisinä ja virnistävät tuttuun tapaan lähikaupan maitohyllyllä.

Miten suhtaudutaan ihmisiin, jotka eivät tottele logiikkaa? Miten puhutaan niille, jotka ymmärtävät puhetta, mutta eivät sen merkitystä; niille, joille pitää tekstittää yhteiset muistot. Miten kohdata ne, jotka eivät tunnista sormenjälkiään mustelmissa, sanojensa painaumia toisissa ihmisissä?

Miten tehdään tämä kaikki, minkä olen nähnyt toistuvan niin monen ihmisen elämässä, että putoan laskuista ynnätessäni yhteen näitä elämäntarinoita, toistensa synonyymeja. Ja miten voi olla, että silti niin monet yön läpi kulkeneet ovat saapuneet pimeästä kirkkain kasvoin?

He ovat onnistuneet löytämään pimeydestä valon, ja valosta elämää kantavat rakenteet. Vapaudenkin he ovat löytäneet - vapauden elää itsensä näköistä elämää miellyttämättä tai etsimättä rakkautta sieltä, mistä sitä hyvistä pyrkimyksistä huolimatta ei riittänyt muille asti annettavaksi.

Pimeästä tullaan kirkkain kasvoin. Siksi uskon, että on mahdollista antaa anteeksi niille, jotka eivät osaa olla pahoillaan. Siksi uskon, että sinäkin saat kerran olla vailla huolia ja vapaa.

Ei kommentteja