Kiitos, että valitsit toisin

Olisit voinut valita toisinkin. Aloittaa aamusi kahvilla ja kävelyllä, tehdä siistiä sisätyötä taustalla pelkkä paperin valkoinen kahina. Heittää takin hartioille huolettomasti aina lounasaikaan, ja syödä, mitä milloinkin mieli tekee, seurassa, jota kulloinkin kaipaat.

Mutta sinä valitsit toisin. Nyt aloitat päiväsi pimeällä. Ennen kuin ehdin tarttua päiväkodin ovenkahvaan, olet valmistellut rauhan, johon saan tuoda itseni ja lapseni kaikissa mielentiloissa. Ruokaillessasi nostelet pudonneita haarukoita, takin sijasta puet kurahousuja sarjassa, pyyhit poskilta äidinikävää.

Olisit voinut valita toisinkin. Silti joka päivä palautat syliini leikistä kylläisen lapsen. Hymyillen sanot ”ei se mitään” ja ”älä huolehdi”, vaikka joudut muistuttamaan samasta asiasta kolmatta kertaa. Pakkaat reppuun piirrustukset ja kiviaarteet. Kotona kuulen lastenhuoneesta haparoivaa laulua - sinä olet opettanut sen.

Olisit voinut valita toisinkin. Mutta valitsit lapseni, valitsit minut, ja valitsit vastuun, joka olisi kenelle tahansa raskas kantaa. Valintasi ansiosta minä voin päivisin hengittää syvään ja öisin nukkua rauhassa. Ja vaivannäkösi vuoksi jokainen pimeä ja kylmä talviaamu alkaa perheessämme paremmin.

Siksi, että sinä valitsit toisin.
Kiitos, että valitsit toisin.


Maailman kaunein sotku

Keittiön pöytä on täynnä tiskejä, aamupalan loput lämpenvät pöydällä, kodinhoitohuoneen lattia on käytettyjen vaatteiden meri, ja minä olen onnellinen.

Olohuoneen lattialle on levitettynä kymmenen vuoden lelutarjonta, piirretyt pauhaavat, pattereilla toimiva lelu pitää ääntä, ja minä olen onnellinen.

Sängyn vieressä on nenäliinoja ja vaippa, lakanat puuttuvat täkeistä. Isä ja poika piirtelevät pöydän ääressä, legot kolisevat, joku sanoo ”äiti”. Minä olen onnellinen.

Olen onnellinen, koska minulla on tämä sotku, nämä lapset, tämä puoliso ja tämä perhe. Me olemme elossa, me olemme monesta selvinneet, ja meillä on toisemme.

Meillä on maailman kaunein sotku.

Teet oikein

Olet elämäni toinen puoli ja lasteni isä. Kerron sinulle usein, mitä olet tehnyt väärin. Yhtä usein unohdan kertoa, mitä olet tehnyt oikein. Se on hassua, sillä teet oikein niin monenlaisia asioita.

Teet oikein, kun menet joka päivä töihin. Teet oikein, kun kannat vastuun työstä, ja siitä, että perheemme talous seisoo kahdella jalalla. Teet oikein, eikä minun tarvitse jatkuvasti miettiä rahaa, tai sitä, miten me pärjäämme huomiseen.

Teet oikein, kun toisinaan jätät paperit pöydälle. Teet oikein, kun lähdet kotiin kesken kiireisen päivän, kun ikävä on kasvanut liian suureksi, tai kun soitan väsyneenä, ja sanon, että tästä päivästä en selviä. Teet oikein, kun uskallat laittaa perheemme etusijalle.

Teet oikein, kun osaat olemisen taidon, unohtaa sotkut ja rutiinit. Teet oikein, kun pidät lapsistamme parempaa huolta kuin roskapusseista ja pyykeistä. Kun valitan, että pitäisi jo mennä nukkumaan, tai pitäisi sitä tai tätä, teet oikein, kun rutistat lasta kahta tiukemmin.

Teet oikein, kun väsyn ja kiukun päivien päätteeksi olet se, joka kerää perheenjäsenemme yhteen. Teet oikein, kun vaadit tekemään sovun. Tai kun toisinaan pyydät minua siivoamaan suuni tai käyttäytymään kuin aikuinen - inhoan sitä, mutta myönnän, että teet oikein.

Teet oikein, kun silität tai suukotat ohimennen. Teet oikein, kun vedät minut lähellesi silloin, kun sitä vähiten haluan ja eniten tarvitsen. Ja kun olen peloissani tai ahdistunut tai itkuinen, ja otat kasvoistani vakuuttaaksesi, että kaikki järjestyy, teet sen todella oikein.

Olet elämäni toinen puoli ja lasteni isä. Kerron sinulle usein, mitä olet tehnyt väärin. Yhtä usein unohdan kertoa, mitä olet tehnyt oikein:

Teet oikein, kuin rakastat meitä niin kuin rakastat. Teet oikein, kuin vain olet.

Rakastan sinua, lapseni

Minä rakastan sinua, lapseni. Rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta. Rakastan sinua rakkaudella, jota en aikaisemmin tuntenut.

Rakastan silmiäsi. Rakastan niiden syvyyttä ja kykyä ilmaista tuhat tunnetta. Rakastan katseesi lempeyttä; kuinka se silittää surun suoraksi yhdellä katseella. Ja sitä tummaa sävyä, kun vihastut vääryydestä, ja uskallat sen ilmaista, sitäkin rakastan, ihailen ja kunnioitan. Sitä voimaa sinä vielä tarvitset.

Rakastan huulesi kaarta. Rakastan sitä, miten se elää omaa elämäänsä, puhuu enemmän kuin sanat. Rakastan suuta, joka kertoo, milloin keskityt, milloin itku pyytää lupaa. Ja nauruasi. Nauruasi rakastan, erityisesti sitä, joka puristaa silmät, paljastaa hampaat ja heittää taaksepäin. Siinä naurussa on lapsuus kauneimmillaan. Sitä naurua sinä vielä tarvitset.

Rakastan sisintäsi myös. Rakastan kaikkea, mitä olet ihosi alla. Sitä, minkä jo tiedän ja tunnen, ja laajaa tuntematonta, jonne en voi pyytämättä tulla. Rakastan jokaista mahdollisuutta, joka sinuun on kätketty, mutta myös heikkouksia ja haavoja, joiden kanssa kamppailet: Yhtä lailla ne tekevät sinusta sinut, yhtä lailla ne tekevät sinusta viisaan. Sitä viisautta sinä vielä tarvitset.

Minä rakastan sinua, lapseni. Rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta. Rakastan sinua rakkaudella, jota en aikaisemmin tuntenut.

Ja vaikka en aina osaa olla vanhempi, jonka olisit tarvinnut, rakkautta minulta ei ole puuttunut. Eikä se asia ole koskaan muuttunut, että minun silmissäni olet kallisarvoinen ja rakas.

Minä rakastan sinua, lapseni.

Kunpa saisin hetken

Kunpa saisi hetken aikaa hengittää vaan. Matkustaa ulkomaille tai edes peiton alle unohtamaan vakavat velvollisuudet ja pohjaanpalaneet rutiinit.

Kunpa saisi hetken aikaa muistaa, kuka minä olen muuten kuin muiden kautta: Kuka olin ennen kuin olin äiti, vaimo, tytär tai miniä - kuka olin ennen lukuisia nimiä.

Sillä ennen kuin olin mitää niistä, minä olin.

Kunpa saisi hetken aikaa hengittää vaan. Matkustaa ulkomaille tai edes oman ihon alle itkemään tyynyn märäksi, nauramaan omille ajatuksille tai olemaan hiljaa ilman selityksiä.

Kunpa saisi hetken aikaa muistaa kuka minä olen, kun talo ja mieli on tyhjä; kun nimeäni ei seuraa yksikään pyyntö. Kunpa saisin hetken, niin muistaisin minut ja muistaisin sinut, ja muistaisin, että tämä on se elämä, jonka valitsin.

Ja muistaisin, että minulla on kaikki, mitä koskaan halusin.

Kunpa
saisin
hetken.